Aikojen alussa, kun oli ihminen vielä vastasyntynyt, vastalangennut ja jo paratiisista ajettu, vietti Jumala laiskaa päivää. Joutessaan hukutteli Hän kaupunkeja ja loi joutessansa uusia, luonnottomia eliöitä kuten aksolotlin ja sarvivalaan juoden samalla lempiluomustaan, kaakaota. Paratiisissa oli hiljaista ja elo leppoisaa. Kenties liiankin leppoisaa.
Näin kului kauan. En kuitenkaan tähän hätään osaa kertoa kuinka kauan, sillä kello syntyi vasta myöhemmin ihmisen typerästä tarpeesta kavuta tuohon mystiseen numeroiden määrittelemään juoksupyörään. Kuitenkin, JONKIN ajan kuluttua oli lähellä, ettei Nietzsche kääntynyt tulevaisuuden kehdossaan, sillä Jumala oli kuolla tylsyyteen. Onneksi, kuten tiedämme, oli hänellä loppumaton ideoiden aitta. Hän päätti luoda vielä kolmannen ihmisen.
Miksi, sitä ei kukaan tiedä - ja virheen suuruudesta kiistelkööt kukin keskenänsä. Hän otti palan aasin kannikkaa, pätkän villihevon jännettä, asetti veret viinasta ja aivot laiskiaiselta, sekä loi suuressa viisaudessaan myös silmäpussit ja huonot hiuspäivät.
Näin oli syntynyt maailman ensimmäinen Opiskelija.
Opiskelija oli hämillään. Uneliaasti hän tutki ympäristöään, Paratiisia, nähden kirkkaana helottavat kirsikat, turkoosina juoksevat purot, smaragdisina välkehtivät lehdet, muttei kuitenkaan mitään, minkä tuntisi omakseen.
Niin kokiessaan hän vaipui ajatuksiinsa. Opiskelija on perusluonteeltaan tahtova; onhan hän Isänsä kuva. Hän kääntyi Jumalan puoleen ja kysyi:
- Pidän kyllä kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta missä ovat koulut? Missä opinahjot, missä arvostetut opistot, missä tiukat kansankynttilät?
Ja niinpä Jumala, koska oli hyvä, loi koulut. Hän loi ne opinahjot, ne opistot ja kansankynttilät, jotka Opiskelija vaatimattomuudessaan suuruuden edessä pyysi. Niin syntyivät Aalto-yliopistot, Lyseot, lukiot ja alakoulut jokaiseen nurkkaan ja koloon. Eikä ollut sellaista ruohonkortta, joka ei lähimpään osaisi osoittaa.
Kuitenkin on Opiskelija on perusluonteeltaan ahne; onhan hän Isänsä kuva. Yhä mietteissään hän kääntyi jälleen Jumalan puoleen, ja kysyi:
- Pidän kyllä kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta missä ovat juottolat? Missä synnin porttolat, missä tuo makea viini jota suoneni niin voihkivat? Missä raskaan päivän jälkeinen palkka, missä istuin janoiselle?
Ja niinpä Jumala, koska oli hyvä, loi juottolat. Hän loi ne porttolat, ne viinit, ne tahmaisten lattiain luolat ja baarijakkarat, jotka Opiskelija vaatimattomuudessaan suuruuden edessä pyysi. Niin syntyivät yökerhot, baarit ja huoratalot kaikkialle maailmaan, jokaiseen nurkkaan ja koloon. Eikä ollut sellaista kiveä, joka ei lähimpään osaisi osoittaa.
Opiskelija piti näkemästään, mutta kävi sitten yhä mietteliäämmäksi. Koskapa on Opiskelija perusluonteeltaan himoa täynnä; onhan hän Isänsä kuva, hän kääntyi Jumalan puoleen ja kysyi:
- Pidän kyllä kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta millä minä tämän kaiken saan? Miehillä on työnsä, naisilla lapsensa, heillä on ansaitut kuparikolikkonsa - mutta kuinka aukeavat porttolain, juottolain, opinahjoin ovet, ellei minulla ole osaa?
Jumala seisoi vaiti. Samassa Hän pyyhkäisi katseellaan yli maan
luoden välkähdyksen, joka kirkkaudessaan lähes sokaisi Opiskelijan.
Niin Jumala loi Opintotuet, Toimeentulotuet ja Opintolainat. Hän loi Asumistuet, Lapsilisät ja Lainantakaukset, niin, ettei vähempiosaisinkaan joutuisi janossa vaeltamaan. Niin ettei kukaan, joka Häneen uskoo, kärsisi oppimattomuudesta, vähäosaisuudesta tahi typerien aamuyön nettiostosten kärventävästä katumuksen tunteesta.
Mutta samalla oli Hän pettynyt. Oman povensa luomus oli Hänet pettänyt osoittamalla samaista turhamaisuutta kuin kaksi ensimmäistäkin. Niinpä jylisi Hän kaikessa pyhässä vihassaan Opiskelijalle, niin että jokainen vuori ja jokainen tippukivi sen kuuli;
- Sinä olet Isästäsi tullut ja tiedät että kaiken saat. Kuitenkin ahneudessasi kaipaat yhä enemmän noita kovin turhia tarpeitasi varten. Jumalallisella logiikallani minä asetan niin, että vaivalla ja tuskalla tulee sinun tukesi tienaaman. Möyrit sinä joka kuukauden kymmenes päivä Toimistoon, ja siitä Toimistosta saat sinä lomakkeita, jotka tulee sinun täyttämän. Ne sinä palautat takaisin - ei postitse vaan omien kasvojesi edessä kantaen - niin että häpeäsi tunnet. Käsittelyajaksi asetan minä kokonaisen kuunkiertämän, jonka kärsit ja kärvistelet makaroniesi ja nuudeliesi tähden.
Kuun ensimmäisenä päivänä olet lopulta iäti saava osasi; mutta vain sen verran, ettei jäisi persauksesi pyyhkimäti. Näin olkoon asetettu nyt ja iankaikkisesti; sillä minä olen Isä, sinun looginen Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita tulonlähteitä.
