6.04.2016

Syntymästä velkaa

Jännä, miten joillekin vanhemmille yksin se, että jälkikasvu pääsi edes työntymään ulos värkistä riittää kertamaksuksi sen uuden ihmisen täydestä kunnioituksesta paskojakin vanhempiaan kohtaan iankaikkisesti, tyyliin "äiti on aina oikeessa, koska se on äiti". Enkä puhu siitä, jos vanhempi on oikeesti psyykkisesti sairas, vaan kun ei osatahalutapystytä antamaan syntymälahjaksi juuri muuta kuin olemassaolon vaatimaton vaiva. Tekijänä olet vähintään kasvatuksen velkaa. Halusit, nyt hoidat. Miten se voi kunnioittaa sua, jos et tee mitään sen eteen?

Joskus ollaankin sitten vanhempina täysiä tunnetyhjiöitä oman kasvatuksen takia, eikä millään tavalla täytetä minkäänlaisia perusvelvotteita - ei edes oletuksena alkeellisia. "Ei pyge shh nope töist just ugh oo hiliaa kakru shh". Puhumattakaan, että alettas jopa korjaamaan niitä suvun perintönä siirtyneitä vahingollisia käytösmallikierteitä.

Joskus sitten vanhemmiten hoksaat, että ainakin elät vielä. Porukoina sulla on kaksi tunnetasolta perunaa muistuttavaa tuntematonta kannattelemassa lavasteita pintasiistissä muka-kodissa. Alat miettiä, että no, turpaan tuli usein ja mitä on kunnioitus, mutku ne kerran vatkas geenikeitot tulille nuorena ruotsinlaivalla jurrissa, niin miten sä oot siitä auki koko elämäs verran kiitollisuutta ja arvostusta? Suthan tehtiin, ehkä vahingossa. Ei sulla pitäs olla mitään velvoitetta tahi pakkoa maailmassa odottamassa. Et saa joutua maksamaan vaan koska oot nyt olemassa. Aiotko tosiaan syöttää vanhempiisi oman onnesi, kastella niiden multia omilla voimillasi, elää valhetta koska perinne, pakko ja pelko? Korvata pelkästään se, että oot?

Muistakaa, lukijaiset: ikinä ei ole pakko sietää mitään, ei ketään, ei koskaan.

10.20.2013

Suomen Sisilia

Kuten jotkut teistä saattavat tietää, olen asustellut viimeisen vuoden maalla, Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa pienessä ryteikkökylässä, viimeisten villimiesten ja karvahattujen asuttamassa Ruukissa. Paikassa, josta todella riittäisi kerrottavaa kolmen blogin verran ja paikassa, josta kukaan ei jaksa lukea edes yhden tekstin verran. Tämä Suomen Sisilia ei ole mielestäni koskaan saanut arvoistaan tunnustusta - Nyt on jo jukoliste aika!
(Huomio: Tekstin autenttisuuden säilyttämiseksi kirosanat on tässä tekstissä muutettu sopivampaan muotoon.)

Ympäristö 

Koska kukaan teistä ei kuitenkaan tiedä, missä Ruukki sijaitsee, annan vähän tuntumaa.
Se on Oulun lähellä, eli lähistöllä on vettä. Paljon.
Koskapa on lähistöllä vettä, on lähistöllä myös itikoita. Aivan jumalattomasti.
Jos metsään haluat mennä nyt, niin hei tossa on sellainen takapihalla.
Meren kuulet kuohuvan, ellei junan jyrinä peitä kaikkea elämää alleen puoli kolmelta aamuyöstä.

On siis vettä, itikoita ja metsää. Tämän lisäksi on suunnattoman määrän harraste- ja ajanviettomahdollisuuksia tarjoava Ruukin keskusta, eli Sale, K-Kauppa, pizzeria, ottoautomaatti sekä paikallinen monopolijuottola, Tervatupa, josta kerron lisää myöhemmin.
Nähtävyyksistä mainittakoon "monttukoulu" ja "rantabaari" -
Joka on siis kiviröykkiö kosken rannassa. 

Ihmiset  
 
Ruukin noin 5000 asukkaan sekava kylähässäkkä pitää sisällään melko homogeenistä väestöä - Tai ainakin heidät voi kaikki jaotella vailla vaivaa selkeisiin pienryhmiin. Näitä ryhmiä ovat:

1. Vanhukset.
Vanhukset lienevät Ruukin suurin asukasryhmä. Elo täällä "mualla" on raukeaa, joten mummut ja paapat eivät ehkä ole yhtä sitruunalla naamaan hierottuja kuin siellä kaupungin epileptisessä sykkeessä. Päinvastoin, Ruukin vanhempi väestö on tarmokasta, ylitsetallaavan pirtsakkaa ja perhana ethän nää ossaa mittään anna kun minä!
Väistä, kun kuulet rollaattorin äkäistä kitinää. Pian ohitsesi suhahtaa harmaa vauhtiviiva matkallaan kohti lauantain lottorivitystä - Ja pari metriä perässä tulevat poskirypyt.

2. Levoton nuoriso.
Ruukki ei juurikaan tarjoa tekemistä alle 40-vuotiaille, joten nuoriso täällä on lievästi sanottuna ahdistuneen oloista. Jos sinulla ei ole mopoa, mönkijää, traktoria tai lehmää, tulet tuskin pysymään kylän Helvetin Perkeleiden perässä. Perjantaisin vedetään römpsärallia kylänraitilla aution sossulan edessä, ja joskus harvoin päästään jytäämään Suomi-iskelmän tahtiin koulun diskoon.
Muina päivinä kyttäillään Salen edessä kulkupelit hyristen, että mitäs se naapuri osti. Ihan oikeasti.

3. Narkkarit.
Koskapa on nuorempi väestö niin ahdistunutta, on suurimmalla osalla edessä se väistämätön päihdehelvetti. Kaljaa saa kaupasta, naapuri kasvattaa kukkaa, voe vitura yks Raipe sai jostain jotain, hei kokeile tätä, tää on tosi jees. Yhtäkkiä huomaat, että kädestä käteen kulkee melkein mitä vain, ja meno on ihan että mitä, missä, kuka mä oon? Sossun luukku ratkeilee kuun viimeisinä päivinä liitoksistaan, kun kukin vuorollaan toimittaa tiliotteita ja selitteleviä selostuksia menoista ja tuloista punakynillä varustettuna. Sitten ihmetellään yhdessä, että miten se onkin elämä niin sekaisin ja perseestä. No enpä tiedä, olisiko vuosikymmenien kamanvedolla osuutta?

4. Lestat.
Saan varmaankin huomenna haulikosta ohimoon, jos.. Tai siis, lestadiolaisethan, nuo rakkauden ja Jumalan pyhät lähettiläät, he ovat Ruukin ainoa järkevä ja ehdottomasti avoimin väestönosa. On elämäkin muilla lapsilla sitten myöhemmin helpompaa, kun jo alakoulussa oppii väistämään ja pelkäämään parempaa ja ylivertaisempaa. Mitä sitten jos pari kertaa nokka punoittaa ja silmää vetistää, opitpahan olemaan. Hyväveliverkosto on toimiva johtojärjestelmä ja asiat hoituvat kivasti kun valta kulkee suvussa. Nämä pyhät, jatkuvasti poikivat karitsat tekevät sinulle kyllä kerralla selväksi, mihin kohtaan ravintoketjua kuulut.

Menomesta(t) 

Oikeastaan menomestoja täälläpäin on tasan yksi, ellet sitten repäise ja köröttele Paavolaan haukkaamaan hampurilaista. Perjantaisin on tyämiähen ilona ottaa muutama kylmä keskiketterä, rasautella saunassa piikkisellä vihtalla pois viikon hiet, tilata yksi kylän kolmesta taksista ja lähteä viihteelle Tervatuvalle.
Tervatupa on lähes myyttisen maineen Jyväskylässä asti saavuttanut pubipahanen, jonne Ruukin kerma kokoontuu viikonloppuna iloliemen ääreen juhlistamaan elämän ihanuutta.

Tai sitten ei.

Pöydissä istuu joukko uupuneita, ruttuisia rusinoita, karvahatut niin syvällä päässä että tuurilla saattaa nähdä leuan viimeisten partakarvojen riemukkaan väpätyksen kun tuoppi tuodaan tiskille.
Alle 60-vuotiaana naissukupuolen edustajana voit valmistautua röyhkeään puristeluun, kiimaisiin katseisiin ja melko suorasukaisiin ehdotuksiin.Nämä urokset todella sanovat suoraan mitä ajattelevat.
Mikäli onnistut välttämään nämä haukkana iskevät naarasharppuunat ja pujottelet ovelasti baarin läpi sinne pimeimpään nurkkaan, saat rauhassa nauttia 70-80- luvun kuumimmista hiteistä, satunnaisesta Petri Nygårdista ja epävireisestä kieunnasta jonkun innostuessa karaokeen.


Tervetuloa siis elämäsi takuulla muuttavaan kokemukseen Ruukkiin!
Toivotan kaikki eksyneet sielut seikkailulle kanssani.
Tule, tseh! Maakuntamatkailua!
Täällä käytiin hei sotaakin, joskus, like, thousand years ago.

9.18.2012

Kaikki on syöpää

Osa teistä saattaa pitää tämänkertaista otsikkoa aika raffina. Se kuitenkin kirjoitti itse itsensä, ja mikäpä minä olen blogini tahtoa tuomitsemaan. Eikä minua oikeastaan ihan kamalasti edes kiinnosta - tänä kauniina alkusyksyn aamuna tunsin nimittäin kauan kaipaamani inspiraatiovihan tulvahduksen lukiessani ilmeisesti omasta lähes ilmiömäisen nerokkaasta blogistani kopioitua paskaa.

Tahtoisinkin siis puhua tällä kertaa joistakin mieltäni ruosteen tavoin nakertavista ominaisuuksista ja tavoista, joita ihmislapsen tulisi surkealla elon tiellään kaikin tavoin välttää, karttaa ja väistellä. Kukaan ei ole täydellinen, mutta ehdoin tahdoin typeryydessä vaeltaminen.. ei se Jeesuskaan itse ristille ripustautunut. Teksti ei ole kamalan pitkä, sillä aihe vituttaa ja aiheuttaa kirjoittajassa kouristuksia.

1. "Joku teki, mäkin teen"

Kävit näyttelyssä, sait inspiraation, ostit maalit ja sulkeuduit yksiöösi kuukausiksi näkkileipäkuurilla toteuttamaan sisäistä pellehermanniasi. Ei sillä että keksisit mitään omaa - päätit nimittäin maalata Mona Lisan uudestaan. Ja aika kamalahan siitä tuli.
Luit hienon teoksen, sait inspiraation, ostit paperia ja sulkeuduit kivenkoloon kuukausiksi hernekeittokuurilla toteuttamaan sisäistä Kafkaasi. Ei sillä että kirjoittaisit mitään omaa - ulos pullahti jokin kirjallisuuden sairas tekotaiteellinen sekasikiö, joka pitäisi haudata välittömästi sementtiin sata kilometriä maanpinnan alapuolelle.
Väkisin ei tarvitse yrittää. Kaikista ei esimerkiksi tule valokuvaajia - Uusi hieno järjestelmäkamera ei osta sinulle näyttelyä eikä varmasti tuo töitä. Loppujen lopuksi olet vain ironinen irvikuva etsimässä omaa juttuaan - eikä kukaan naura kanssasi.

2. "Moi mä oon Marja ja mä rakastan syyliä"

Tässä se on taas asia jota en ole koskaan tajunnut.
Mitä ajattelee ihminen, joka avaa keskustelun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa kertomalla, että sairastaa esimerkiksi jotakin suhteellisen vakavaa sukupuolitautia? Kuka tahtoo kertoa puolitutulle vetävänsä päivittäin raskaansarjan lääkitystä psykoosiin? Tai että oli niin rankka lapsuus, ettei uskalla vieläkään syödä ilman vesuria vasemmassa, atrainta oikeassa kädessä ja pikkusisko pitää tukistaa uneen joka yö?

Kyllä, elämäsi saattaa olla vitun ghetto. Kyllä, saatat olla oikeasti ihan mukava, mielenkiintoinen ja jopa ajoittain hauska ihminen. Mutta aloitapa tuttavuus jollakin surullisella, negatiivisia mielleyhtymiä aiheuttavalla dramaattisella tarinalla huumeriippuvaisesta prostituoituäidistäsi joka pakottaa sinut iltaisin ajelemaan häpykarvoitustaan. Ihan turha kuvitella että tuntisin sinua kohtaan sääliä. Lähinnä huvitun käsitysestäsi soveliaasta tavasta aloittaa tuttavuus.

"3. En ymmärrä, en osaa lukea, olen idiootti"

"Ohjeet kääntöpuolella"
- Nonii elikkäs mää soitin ku toinoinnii en noita ohjeita löytänä, ne on yleensä tässä etupuolella mutta nyt en löytänä, missähän ne on ne ohjeet?

"Virustorjuntaohjelmasi on havainnut haittaohjelman, suoritetaanko puhdistus?"
- Joo elikkäs äkkiä nyt kone kiinni voi helvatan helvata kuka niitä on niitä viiruksia ladannut miten ne nyt saa pois sitten ne viirukset? 

"Sisäänkäynti Vittureijänkadun päädystä"
- Juu elikkäs mitenkä se nyt ei aukea tämä ovi, on ihme touhua joo, ei kato ei se vaikka miten mä nyt tästä vedän tästä kahvasta niin ei tää aukee yhtään tää ovi nyt?

"Tavaratalo ei vastaa säilytykseen jätetyistä tavaroista"
- Tuotanoinnii elikkäs kun minä nyt jätin tuonne lokeroon minun kapsäkin ja nyt se ei se kapsäkki siellä ole ja ihan kamalasti tarvitsen sitä kapsäkkiä niin miksi te ette nyt sitä voi etsiä minulle sitä, on minusta kyllä kaupan vastuulla tämä?

"Hiljaisuus salissa"
- NO TERVE IRMA EI TÄSÄ MITTÄÄN ET YHTÄÄN PAHAAN AIKAAN SOITA, HYVÄ AIKA ON NYT, MITÄS SULLENNII KUULUU, MITENKÄ NE PETUNIAT SIELÄ JAKSELOO, ONKO OLLUNA KIPIÄNÄ POLOVET VIELÄ? MITENKÄ? EI KUULU!!!!!!

Lopettakaa nyt hyvät ihmiset.
Opetelkaa oma äidinkielenne, opetelkaa käytöstavat, opetelkaa lukemaan, opetelkaa ajattelemaan hetki ennen toimeen ryhtymistä - ja ennen kaikkea, opetelkaa vittu olemaan.

-
Kirjoittaja tahtoo lisäksi muistuttaa, että ei ne marjat sieltä metsästä itse itseään kerää.


8.16.2012

Kansannousu ja -tuho

Siis voi helvetti. Nyt on muuten kriisi. Ihan oikea, iskukuumennettu ja valurautainen kriisi. Eikä mikä tahansa kriisi, vaan yhteiskuntaa ravisteleva, järjetön, hillitön, huikentelevainen, ahdistava ja globaalia depressiota aiheuttava HELVETILLINEN KRIISI.

Mistäkö puhun?

No tietenkin siitä, että se on.. se näyttelijä on.. tiedättehän.
Vähän sellainen tummasävytteinen. ERIVÄRINEN.
Erilainen. Kamalaa. Mitä mä nyt teen. Helvetti on irti.

Rakkaat lukijani. Sain eilen pitkän tauon jälkeen haltuuni koneen, ja päätin heti käyttää harvinaisen ihmeen hyväkseni muistamalla teitä, uskolliset opetuslapseni. Olen kohdellut teitä huonosti minusta riippumattomista syistä selittelemällä kirjoituspuutostani milloin bisnesmiehisyydellä ja milloin aiheettomuudella - totuushan on se, että olen vain laiska ja seniili vanha jäärä. Kuitenkin, istuessani hiljaisessa asunnossa edessäni vain tyhjä blogisivu, en saanut aikaan mitään. Olin jo varma, etten pysty enää tyydyttämään janoanne - että olen lopullisesti menettänyt intoni ja mielikuvitukseni kirjoittamiseen. Tämänpäiväinen kauppareissuni Prismaan muutti kaiken.

Takanani kassajonossa seisoi perinteinen moraalinvartijamamma teinityttärensä kanssa. He kävivät Iltapaskan etusivun KOHUOTSIKON nähdessään seuraavan erittäin hedelmällisen keskustelun:

Äiti: "On toi kyllä toi. Että laitetaan neekeri Mannerheimiks. Huh huijakkaa."
Tytär: "No niimpä. Onkohan toi joku suvaitsevaisuusjuttu. Et yritetää saaha taas suomalaiset kuulostaa rasisteilt."
Äiti: "Mistä näistä tietää. Mutta on toi kyllä ihme juttu. Kas kun ei homoa."

Niinpä. Kas kun ei homoa. Hyvä että edes yksi valveutunut nuori nappasi suvaitsevaisuussalaliittokampanjan elokuvan takana. Nyt joku prenikka tälle tytölle hei.

Mun mielestähän koko juttu on ehkä mehevin pala piirakkaa sitten homokeskustelun ja sitä seuranneen käsittämättömän kohun. Odotan kieli pitkällä, että kyseinen näyttelijä tulisi kaapista oikein rytinällä, joidenkin epäselvien Kristen Stewart- tyyppisten kuvien kanssa.
Saan jotain sairasta nautintoa siitä kun Suomi kuohuu - ja mikäpä vispaisi paremmin, kuin kunnon naamat nutturalle vetävä suvaitsevaisuuden rajojen paukuttelu.

Toisaalta taas pitää ottaa kaikki huomioon. Ja koska monille selvästi tuli totuttua tummemmasta Mannerheimistä paha mieli, ehdotan seuraavia toimia tasapainon saavuttamiseksi jälleen - jos niitä  yleensä voidaan enää saavuttaa. Oli tää kyllä sen kokoluokan juttu tää.

1. Mannerheim- elokuva asetetaan Suomessa mustalle listalle. Siitä ei saa puhua, uutisoida, kirjoittaa. Sitä ei saa edes ajatella - tai vielä pahempaa - katsoa. Joka katsoo, lähetetään johonkin kolmansista maista loppuelämäkseen. Menkööt sinne jos niin kerta tykkää niistä, saatana.

2. Kaikki erilainen on vaarallista. Siksi työpaikoilla on otettava käyttöön koulupukujärjestelmä.
Kun jokainen näyttää päivän aikana samalta, ei tule sitten ikävästi syrjittyäkään.

3. Kun kerran homot saa, niin miksei heterotkin saa. Siispä joka elokuu tästä eteenpäin kiemurtelee läpi Helsingin iloinen KUNNON IHMISTEN KULKUE. Teemavärinä toimii valkoinen. Se on neutraali kuin oikea mielipide, puhdas kuin Suomi ja ennen kaikkea kaukana homppeliväreistä.   

4. Mannerheim julistetaan "Muhammed- kieltoon". Hänen kuvaansa ei saa häväistä,
olkaamme siis näyttämättä sitä. Eläköön hän mielissämme ja sydämissämme.

5. Viimeisenä toimena on otettava esiin koston elementti: jonkun on välittömästi tehtävä elokuva Mwai Kibakista, Kenian presidentistä. Näyttelijän on oltava kantasuomalainen, valkoihoinen hetero, jolla ei varmasti ole drag- taustaa. Siitäs saavat, mokomatkin.

11.15.2011

Päivä, jona Opiskelijat luotiin

Aikojen alussa, kun oli ihminen vielä vastasyntynyt, vastalangennut ja jo paratiisista ajettu, vietti Jumala laiskaa päivää. Joutessaan hukutteli Hän kaupunkeja ja loi joutessansa uusia, luonnottomia eliöitä kuten aksolotlin ja sarvivalaan juoden samalla lempiluomustaan, kaakaota. Paratiisissa oli hiljaista ja elo leppoisaa. Kenties liiankin leppoisaa.

Näin kului kauan. En kuitenkaan tähän hätään osaa kertoa kuinka kauan, sillä kello syntyi vasta myöhemmin ihmisen typerästä tarpeesta kavuta tuohon mystiseen numeroiden määrittelemään juoksupyörään. Kuitenkin, JONKIN ajan kuluttua oli lähellä, ettei Nietzsche kääntynyt tulevaisuuden kehdossaan, sillä Jumala oli kuolla tylsyyteen. Onneksi, kuten tiedämme, oli hänellä loppumaton ideoiden aitta. Hän päätti luoda vielä kolmannen ihmisen.

Miksi, sitä ei kukaan tiedä - ja virheen suuruudesta kiistelkööt kukin keskenänsä. Hän otti palan aasin kannikkaa, pätkän villihevon jännettä, asetti veret viinasta ja aivot laiskiaiselta, sekä loi suuressa viisaudessaan myös silmäpussit ja huonot hiuspäivät.

Näin oli syntynyt maailman ensimmäinen Opiskelija.

Opiskelija oli hämillään. Uneliaasti hän tutki ympäristöään, Paratiisia, nähden kirkkaana helottavat kirsikat, turkoosina juoksevat purot, smaragdisina välkehtivät lehdet, muttei kuitenkaan mitään, minkä tuntisi omakseen.

Niin kokiessaan hän vaipui ajatuksiinsa. Opiskelija on perusluonteeltaan tahtova; onhan hän Isänsä kuva. Hän kääntyi Jumalan puoleen ja kysyi:
- Pidän kyllä kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta missä ovat koulut? Missä opinahjot, missä arvostetut opistot, missä tiukat kansankynttilät?

Ja niinpä Jumala, koska oli hyvä, loi koulut. Hän loi ne opinahjot, ne opistot ja kansankynttilät, jotka Opiskelija vaatimattomuudessaan suuruuden edessä pyysi. Niin syntyivät Aalto-yliopistot, Lyseot, lukiot ja alakoulut jokaiseen nurkkaan ja koloon. Eikä ollut sellaista ruohonkortta, joka ei lähimpään osaisi osoittaa.

Kuitenkin on Opiskelija on perusluonteeltaan ahne; onhan hän Isänsä kuva. Yhä mietteissään hän kääntyi jälleen Jumalan puoleen, ja kysyi:
- Pidän kyllä kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta missä ovat juottolat? Missä synnin porttolat, missä tuo makea viini jota suoneni niin voihkivat? Missä raskaan päivän jälkeinen palkka, missä istuin janoiselle?

Ja niinpä Jumala, koska oli hyvä, loi juottolat. Hän loi ne porttolat, ne viinit, ne tahmaisten lattiain luolat ja baarijakkarat, jotka Opiskelija vaatimattomuudessaan suuruuden edessä pyysi. Niin syntyivät yökerhot, baarit ja huoratalot kaikkialle maailmaan, jokaiseen nurkkaan ja koloon. Eikä ollut sellaista kiveä, joka ei lähimpään osaisi osoittaa.

Opiskelija piti näkemästään, mutta kävi sitten yhä mietteliäämmäksi. Koskapa on Opiskelija perusluonteeltaan himoa täynnä; onhan hän Isänsä kuva, hän kääntyi Jumalan puoleen ja kysyi:
- Pidän kyllä kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta millä minä tämän kaiken saan? Miehillä on työnsä, naisilla lapsensa, heillä on ansaitut kuparikolikkonsa - mutta kuinka aukeavat porttolain, juottolain, opinahjoin ovet, ellei minulla ole osaa?

Jumala seisoi vaiti. Samassa Hän pyyhkäisi katseellaan yli maan
luoden välkähdyksen, joka kirkkaudessaan lähes sokaisi Opiskelijan.

Niin Jumala loi Opintotuet, Toimeentulotuet ja Opintolainat. Hän loi Asumistuet, Lapsilisät ja Lainantakaukset, niin, ettei vähempiosaisinkaan joutuisi janossa vaeltamaan. Niin ettei kukaan, joka Häneen uskoo, kärsisi oppimattomuudesta, vähäosaisuudesta tahi typerien aamuyön nettiostosten kärventävästä katumuksen tunteesta.

Mutta samalla oli Hän pettynyt. Oman povensa luomus oli Hänet pettänyt osoittamalla samaista turhamaisuutta kuin kaksi ensimmäistäkin. Niinpä jylisi Hän kaikessa pyhässä vihassaan Opiskelijalle, niin että jokainen vuori ja jokainen tippukivi sen kuuli;

- Sinä olet Isästäsi tullut ja tiedät että kaiken saat. Kuitenkin ahneudessasi kaipaat yhä enemmän noita kovin turhia tarpeitasi varten. Jumalallisella logiikallani minä asetan niin, että vaivalla ja tuskalla tulee sinun tukesi tienaaman. Möyrit sinä joka kuukauden kymmenes päivä Toimistoon, ja siitä Toimistosta saat sinä lomakkeita, jotka tulee sinun täyttämän. Ne sinä palautat takaisin - ei postitse vaan omien kasvojesi edessä kantaen - niin että häpeäsi tunnet. Käsittelyajaksi asetan minä kokonaisen kuunkiertämän, jonka kärsit ja kärvistelet makaroniesi ja nuudeliesi tähden.

Kuun ensimmäisenä päivänä olet lopulta iäti saava osasi; mutta vain sen verran, ettei jäisi persauksesi pyyhkimäti. Näin olkoon asetettu nyt ja iankaikkisesti; sillä minä olen Isä, sinun looginen Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita tulonlähteitä.

Lukijat