Kuten jotkut teistä saattavat tietää, olen asustellut viimeisen vuoden maalla, Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa pienessä ryteikkökylässä, viimeisten villimiesten ja karvahattujen asuttamassa
Ruukissa. Paikassa, josta todella riittäisi kerrottavaa kolmen blogin
verran ja paikassa, josta kukaan ei jaksa lukea edes yhden tekstin
verran. Tämä Suomen Sisilia ei ole mielestäni koskaan saanut arvoistaan tunnustusta - Nyt on jo jukoliste aika!
(Huomio: Tekstin autenttisuuden säilyttämiseksi kirosanat on tässä tekstissä muutettu sopivampaan muotoon.)
Ympäristö
Koska kukaan teistä ei kuitenkaan tiedä, missä Ruukki sijaitsee, annan vähän tuntumaa.
Se on Oulun lähellä, eli lähistöllä on vettä. Paljon.
Koskapa on lähistöllä vettä, on lähistöllä myös itikoita. Aivan jumalattomasti.
Jos metsään haluat mennä nyt, niin hei tossa on sellainen takapihalla.
Meren kuulet kuohuvan, ellei junan jyrinä peitä kaikkea elämää alleen puoli kolmelta aamuyöstä.
On
siis vettä, itikoita ja metsää. Tämän lisäksi on suunnattoman määrän harraste-
ja ajanviettomahdollisuuksia tarjoava Ruukin keskusta, eli Sale,
K-Kauppa, pizzeria, ottoautomaatti sekä paikallinen monopolijuottola,
Tervatupa, josta kerron lisää myöhemmin.
Nähtävyyksistä mainittakoon "monttukoulu" ja "rantabaari" -
Joka on siis kiviröykkiö kosken rannassa.
Ihmiset
Ruukin noin 5000 asukkaan sekava kylähässäkkä pitää sisällään melko homogeenistä väestöä - Tai ainakin heidät voi kaikki jaotella vailla vaivaa selkeisiin pienryhmiin. Näitä ryhmiä ovat:
1. Vanhukset.
Vanhukset lienevät Ruukin suurin asukasryhmä. Elo täällä "mualla" on raukeaa, joten mummut ja paapat eivät ehkä ole yhtä sitruunalla naamaan hierottuja kuin siellä kaupungin epileptisessä sykkeessä. Päinvastoin, Ruukin vanhempi väestö on tarmokasta, ylitsetallaavan pirtsakkaa ja perhana ethän nää ossaa mittään anna kun minä!
Väistä, kun kuulet rollaattorin äkäistä kitinää. Pian ohitsesi suhahtaa harmaa vauhtiviiva matkallaan kohti lauantain lottorivitystä - Ja pari metriä perässä tulevat poskirypyt.
2. Levoton nuoriso.
Ruukki ei juurikaan tarjoa tekemistä alle 40-vuotiaille, joten nuoriso täällä on lievästi sanottuna ahdistuneen oloista. Jos sinulla ei ole mopoa, mönkijää, traktoria tai lehmää, tulet tuskin pysymään kylän Helvetin Perkeleiden perässä. Perjantaisin vedetään römpsärallia kylänraitilla aution sossulan edessä, ja joskus harvoin päästään jytäämään Suomi-iskelmän tahtiin koulun diskoon.
Muina päivinä kyttäillään Salen edessä kulkupelit hyristen, että mitäs se naapuri osti. Ihan oikeasti.
3. Narkkarit.
Koskapa on nuorempi väestö niin ahdistunutta, on suurimmalla osalla edessä se väistämätön päihdehelvetti. Kaljaa saa kaupasta, naapuri kasvattaa kukkaa, voe vitura yks Raipe sai jostain jotain, hei kokeile tätä, tää on tosi jees. Yhtäkkiä huomaat, että kädestä käteen kulkee melkein mitä vain, ja meno on ihan että mitä, missä, kuka mä oon? Sossun luukku ratkeilee kuun viimeisinä päivinä liitoksistaan, kun kukin vuorollaan toimittaa tiliotteita ja selitteleviä selostuksia menoista ja tuloista punakynillä varustettuna. Sitten ihmetellään yhdessä, että miten se onkin elämä niin sekaisin ja perseestä. No enpä tiedä, olisiko vuosikymmenien kamanvedolla osuutta?
4. Lestat.
Saan varmaankin huomenna haulikosta ohimoon, jos.. Tai siis, lestadiolaisethan, nuo rakkauden ja Jumalan pyhät lähettiläät, he ovat Ruukin ainoa järkevä ja ehdottomasti avoimin väestönosa. On elämäkin muilla lapsilla sitten myöhemmin helpompaa, kun jo alakoulussa oppii väistämään ja pelkäämään parempaa ja ylivertaisempaa. Mitä sitten jos pari kertaa nokka punoittaa ja silmää vetistää, opitpahan olemaan. Hyväveliverkosto on toimiva johtojärjestelmä ja asiat hoituvat kivasti kun valta kulkee suvussa. Nämä pyhät, jatkuvasti poikivat karitsat tekevät sinulle kyllä kerralla selväksi, mihin kohtaan ravintoketjua kuulut.
Menomesta(t)
Oikeastaan menomestoja täälläpäin on tasan yksi, ellet sitten repäise ja köröttele Paavolaan haukkaamaan hampurilaista. Perjantaisin on tyämiähen ilona ottaa muutama kylmä keskiketterä, rasautella saunassa piikkisellä vihtalla pois viikon hiet, tilata yksi kylän kolmesta taksista ja lähteä viihteelle Tervatuvalle.
Tervatupa on lähes myyttisen maineen Jyväskylässä asti saavuttanut pubipahanen, jonne Ruukin kerma kokoontuu viikonloppuna iloliemen ääreen juhlistamaan elämän ihanuutta.
Tai sitten ei.
Pöydissä istuu joukko uupuneita, ruttuisia rusinoita, karvahatut niin syvällä päässä että tuurilla saattaa nähdä leuan viimeisten partakarvojen riemukkaan väpätyksen kun tuoppi tuodaan tiskille.
Alle 60-vuotiaana naissukupuolen edustajana voit valmistautua röyhkeään puristeluun, kiimaisiin katseisiin ja melko suorasukaisiin ehdotuksiin.Nämä urokset todella sanovat suoraan mitä ajattelevat.
Mikäli onnistut välttämään nämä haukkana iskevät naarasharppuunat ja pujottelet ovelasti baarin läpi sinne pimeimpään nurkkaan, saat rauhassa nauttia 70-80- luvun kuumimmista hiteistä, satunnaisesta Petri Nygårdista ja epävireisestä kieunnasta jonkun innostuessa karaokeen.
Tervetuloa siis elämäsi takuulla muuttavaan kokemukseen Ruukkiin!
Toivotan kaikki eksyneet sielut seikkailulle kanssani.
Tule, tseh! Maakuntamatkailua!
Täällä käytiin hei sotaakin, joskus, like, thousand years ago.
