Tänä aamuna heräsin, katsoin peiliin ja huomasin mielettömän määrän sukupuolitoimintovälineitä ympäri ohimoitani ja otsaani. Revin vaatekaapin lattialle, kävin niin kuumassa suihkussa että selkänahka irtosi ja lampsin kahden metrin askeleilla keittiöön päräyttämään uskollisen Moccamasterini tulille. Samalla kun kuuntelin ihanaisen kojeen rupsutusta, lääräsin naamaani erinäisiä maaleja ja mietin että miten helvetissä jo herätessään voi olla niin pahalla päällä.
Ulkona näytti hyytävälle, vaatteet olivat yön aikana muodostuneet epäsopiviksi ja inhottaviksi, naama ei näyttänyt yhtään siltä kuin olisin toivonut sen näyttävän ja hiuksista ei varmaan tarvitse edes mainita.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun olin haparoivin käsin ryystänyt ensimmäisen kupillisen kahvia. Se oli kuin olisin hypännyt yksisarvisen selkään, juonut seksistä ja rakkaudesta puristettua eliksiiriä ja matkannut mikä-mikä-maahan. Sitten rakas iPodini yhtyi muumimukini yritykseen pelastaa edes jotkin järjellä olevista hermoni rippeistä käynnistäen omatoimisesti hampaista paikkoja ravistelevan dubstep-session. Näin oli aamuni jälleen raiteillaan ja olin valmis kohtaamaan opintien. Aamuinen suostanousemisepisodini sai minut miettimään materiaalisia- ja muita iloja, joista ihminen repii voimia tuleviin päiviin. En nyt puhu pikkulässytyksistä, kuten "rakkaudesta" tai "siitä kun joku hymyilee sinulle", vaan aidoista, kunnon iloista. Niistä, mitä me materialistit rehellisesti kumarramme. Eläköön materialismi. Eläköön maalliset ilot.
1. Dubstep.
Se tärisyttää taulusi seiniltä. Se pysäyttää, tai vaihtoehtoisesti käynnistää, sydämesi. Se pystyy ratkaisemaan rubikin kuution. Tai vaikka viisi. Se päivittää blogisi, saa sinut laukeamaan tuhansien universumien voimalla. Se jopa keittää kahvisi ja polttaa tupakkasi puolestasi. Et tarvitse enää muuta, kun sinulla on Rob Sparx, Tek-One ja vaikkapa Noisia. Siitä ei ole paluuta, mutta tahdot silti sisään. Ja vaikka et tahtoisikaan, niin pakko ottaa. Pakko ostaa paremmat kuulokkeet, pakko ostaa paremmat kaiuttimet. Pakko tykätä, myös naapureiden.
2. Ruoka.
Niin surullista, mutta tottahan se on; Ruoka pystyy täyttämään sielustasi sen tyhjiön, jonka joku urpo on sinne kaivertanut. Kuvitellaan tilanne, jossa olet eronnut ja ystäväsi eivät osaa auttaa syystä tai toisesta. Leikitään nyt että he kaikki vihasivat entistäsi. Kuka on vierelläsi silloinkin, kun muut nauravat? Kuka seisoo ylpeänä käsipuolessasi, kun maailma on sinut hyljännyt?
- Tuplajuustopizza. Kinkkuvoileipä. Jauheliha ja makaroni. Lasagne, hampurilainen, levyllinen tummaa suklaata. Sinä ja ruoka, yhdessä, ikuisesti. Se ei puhu sinusta pahaa: kuinka eilenkin kävit salaa imaisemassa pirtelöä. Tai kuinka kuolasit kadulla ohimenevää muffinsia. Sinun on lupa, sillä ruoka on universaalia ja ylittää kaikki rajat.
3. Alkoholi.
Alussa Jumala loi miehen ja naisen, vain nähdäkseen että se oli ihan paska idea. Sitten hän loi alkoholin ja näki että se oli hyvä. Ihmiset lisääntyivät, täyttivät maan, ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Alkoholi on kuin se hyvä haltijatar ja sinä vain rääsyläinen. Betonituhkimo. Elät tuhkanharmaassa todellisuudessa, joka pakottaa sinut kohtaamaan itsesi antisosiaalisena, lihavana, rytmitaidottomana molopäänä, joka "tunnetaan" vain paskasta läpästään. Nyt sinulla on kuitenkin mahdollisuus muuttua yhdeksi illaksi prinsessaksi. Osta jo tänään, niin maailma näyttää paremmalta [lasin läpi ja korkeintaan noin 7h]. (Varoitus: Saattaa aiheuttaa riippuvuutta epätodelliseen minääsi, epätoivottuja sikiämisiä, rasvamaksaa ja aamupahoinvointia. Ei pienille, eikä oikeastaan isommillekaan lapsille.)*
4. Kahvi.
Hyvää huomenta kulta. Täällä minä sinua odotan, märkänä, tummana ja tulisena, kuumana omalla paikallani keittiössä. Tule ja litki minua, niin saan olosi paremmaksi. Anna minun hukuttaa murheesi ja ankeutesi, väsymyksesi ja aamupäivän palaverisi. Anna minun hyväillä makunystyjäsi hellästi, kuin hieroja väsynyttä runkoasi. Nosta minut käsivarsillesi, niin lupaan viedä kaiken pahan pois, sillä kuten ruoka ja chili, mekin kuulumme yhteen.
5. Tietokone(+internet).
Voit olla mitä ikinä haluat. Voit olla insinööri, malli tai vaikka Leonardo DiCaprio. Näet Megan Foxin (melkein) alasti halutessasi päivittäin. Löydät uusia jännittäviä tuttavuuksia esimerkiksi Demilästä, Habbo Hotelista, Hamppufoorumilta, mitä ikinä keksit. Saatat tienata vähän rahaa, tunnet ehkä olevasi haluttu ja voit paikata sielussasi ammottavan yhteisöllisyydentarpeen tässä ihmeellisessä maailmassa, jonka vain oma rakas koneesi voi sinulle tarjota. Anna itsellesi lupa kadota ja unohtaa olemassaoleva, sillä nyt ei ole aika haaveilla. Nyt on aika toteuttaa.
---
100daysofdisapproval ei suosita saati arvosta alkoholismia.
3.28.2011
Isompia sanoja kuin vikoja
Kuinka moni on joskus koulussa joutunut, vaikka äikäntunnilla, kirjoittamaan leikkimielisen seuranhakuilmoituksen? Täältä nousee yksi käsi ja hörähdys päälle. Olen myös joskus tehnyt kavereiden kanssa nettiin moisen, joskin ei ihan kamalan vakavasti. Saimme kolme yhteydenottoa sisällöltään niin sairaita, että oli pakko poistaa koko tunnus. Hikisiä suomalaisia karvajurmoja sohvanpohjalta, juuri niitä joista kerrotaan karmeita tarinoita iltanuotiolla, eikä siitä sen enempää. Minun julkinen seuranhakuni päättyi siihen ja nykyään olenkin sitten sinkkuna..
Lueskelin tässä jokunen aika sitten lehdestä seuranhakuilmoituksia. Suurin osa on ihan asiallista settiä, ainakin päällisin puolin. Mutta mitä löytyykään rivien välejä raottelemalla? Raottelua sielläkin havitellaan, joskin jonkin aivan muun. Ajattelin perehtyä tässä kirjotuksessani seuranhakemisen limaiseen maailmaan, joten herkimmät älkööt vaivautuko kulkemaan tätä polkua ainakaan kovin kauas. Ottakaamme ensimmäinen juna toiseen todellisuuteen, jossa lihavat ovat laihoja, finnifarmit siloposkia eikä kenelläkään ole häiritseviä, seksuaalisia kieroumia.
Mies, 27-vuotta, Hämeenlinna.
"En käy kapakoissa, joten päätin kokeilla deittisivua. Olen siisti, 170cm ok näköinen mies, en harrasta tällä hetkellä mitään mutta olen töissä kopiokonefirmassa. Etsin mielenkiintoista, eleganttia ja älykästä naista joka tykkää istua kotona rauhassa vaikkapa leffoja katsellen."
- Sua ootan armahain
(Olen sosiaalisesti surkea, hintelä äidin helmoissa pyörivä reppana, joka kaipaa vain vähän syliä. Haaveilen epätodellisista naisista, kuten 2D-mangahahmoista sekä sinusta, söpö sihteerikkö jolla ylikasvanut rintavarustus. Tuothan omat pizzasi.)
Nainen, 51-vuotta, Karkkila.
"Täälläpä XL-kokoinen kotirouva vailla salaista seuraa. Olen seksuaalisesti aktiivinen ja viriili "nuori neitonen" jolle välimatkat eivät ole ongelma. Toteutan salaisimmatkin haaveesi ja olen se piristys yksinäisiin iltoihisi, sinulle nuori mies iältäsi 20-25, joka kaipaa rehellistä kypsää seksiä."
- Yön kirpakka kukkanen
(Täälläpä VÄHINTÄÄN XXXL-kokoa lähentelevä tusinatonnikeiju vailla minkäänlaista seksielämää. Olen yli-ikäinen nymfomaani, joka hieroo vaikka vompatinpaskaa naamaansa saadakseen seksiä. Mieheni ei minua enää tuhansien rasvamakkaroideni vuoksi halua ja puksuttaa nuorta sihteerikköään minkä vetelältä mikropenikseltään jaksaa, mutta minä tyttöpä puumailenkin silloin tällöin ostarin kulmilla. Sitä se seniili vanha mulkku ei saa ikinä tietää.)
Mies, 20-vuotta, Rovaniemi.
"Heissulivei. Mie oon hassutteleva, savuton nuorimies pohjosesta, lapinmies siis muttei sentään mikkään poroäijä hahahah!!! Etsin kaunista vaaleaverikköä miun kanssa luonnon helmaan istuksimmaan, marjoja poimimmaan ja kahtelemmaan aamusumuja. Mie oon hyvä kertommaan vitsejä eikä miun seurassa varmasti ole tylsää. Toivottavasti sie tykkäät autoista."
- Mies siun makkuun
(Heissulivei. Jos olet mielestäsi liian rauhallinen ja tasapaksu ihminen, olen vastaus rukouksiisi. Juttuni saavat sinut mielummin työntämään vaikka itsesi jätepuristimeen kuin jatkamaan kuuntelua. Luen iltasella pikku-kallen tuhmia vitsejä ja heittelen niitä sitten ominani nk. "ystävilleni", vanhoille kylähulluille Joukolle ja Tarmolle, paikallisella Shellillä. Elämäni sisältö rakentuu pääosin isäni vanhasta ladasta, jota tykkään rassailla aamuneljään. En osaa tehdä ruokaa enkä rakastella. Syytän siitä murrettani.)
Nainen, 34-vuotta, Turku.
"Olen Turkulainen blondi tyttö vailla elämänsä miestä, tositarkoituksella ja ikuiseen onneen tietenkin :) Tykkään mm. Katsella elokuvia, leikkiä kissani Paavon kanssa ja lifestyleblogata. En ole ennen kokeillut tällaista deitteilyä, mutta katsotaan josko löytäisin sinut, komea mies lähiseudulta, iältäsi noin 30-40."
(Ymmärtänet, että jo sanat TURKULAINEN ja BLONDI kertovat tarpeeksi, mutta se että harrastan moista moskaa vapaa-ajallani, paljastaa varmasti älykkyysosamääräni melko selkeästi. Minulla on ollut viimeksi mies 15-vuotiaana, jos siis pullonpyörityksessä kuolaus lasketaan..? Pelkään jääväni vanhaksipiiaksi, siksi tahdon naimisiin vaikka väkisin. Eli tulepa tänne, sinä epätoivoinen, aivan sama minkä näköinen tai oloinen perusmies, niin molemmat pääsevät kivasti toteuttamaan turhia suomalaisia normeja.)
Lueskelin tässä jokunen aika sitten lehdestä seuranhakuilmoituksia. Suurin osa on ihan asiallista settiä, ainakin päällisin puolin. Mutta mitä löytyykään rivien välejä raottelemalla? Raottelua sielläkin havitellaan, joskin jonkin aivan muun. Ajattelin perehtyä tässä kirjotuksessani seuranhakemisen limaiseen maailmaan, joten herkimmät älkööt vaivautuko kulkemaan tätä polkua ainakaan kovin kauas. Ottakaamme ensimmäinen juna toiseen todellisuuteen, jossa lihavat ovat laihoja, finnifarmit siloposkia eikä kenelläkään ole häiritseviä, seksuaalisia kieroumia.
Mies, 27-vuotta, Hämeenlinna.
"En käy kapakoissa, joten päätin kokeilla deittisivua. Olen siisti, 170cm ok näköinen mies, en harrasta tällä hetkellä mitään mutta olen töissä kopiokonefirmassa. Etsin mielenkiintoista, eleganttia ja älykästä naista joka tykkää istua kotona rauhassa vaikkapa leffoja katsellen."
- Sua ootan armahain
(Olen sosiaalisesti surkea, hintelä äidin helmoissa pyörivä reppana, joka kaipaa vain vähän syliä. Haaveilen epätodellisista naisista, kuten 2D-mangahahmoista sekä sinusta, söpö sihteerikkö jolla ylikasvanut rintavarustus. Tuothan omat pizzasi.)
Nainen, 51-vuotta, Karkkila.
"Täälläpä XL-kokoinen kotirouva vailla salaista seuraa. Olen seksuaalisesti aktiivinen ja viriili "nuori neitonen" jolle välimatkat eivät ole ongelma. Toteutan salaisimmatkin haaveesi ja olen se piristys yksinäisiin iltoihisi, sinulle nuori mies iältäsi 20-25, joka kaipaa rehellistä kypsää seksiä."
- Yön kirpakka kukkanen
(Täälläpä VÄHINTÄÄN XXXL-kokoa lähentelevä tusinatonnikeiju vailla minkäänlaista seksielämää. Olen yli-ikäinen nymfomaani, joka hieroo vaikka vompatinpaskaa naamaansa saadakseen seksiä. Mieheni ei minua enää tuhansien rasvamakkaroideni vuoksi halua ja puksuttaa nuorta sihteerikköään minkä vetelältä mikropenikseltään jaksaa, mutta minä tyttöpä puumailenkin silloin tällöin ostarin kulmilla. Sitä se seniili vanha mulkku ei saa ikinä tietää.)
Mies, 20-vuotta, Rovaniemi.
"Heissulivei. Mie oon hassutteleva, savuton nuorimies pohjosesta, lapinmies siis muttei sentään mikkään poroäijä hahahah!!! Etsin kaunista vaaleaverikköä miun kanssa luonnon helmaan istuksimmaan, marjoja poimimmaan ja kahtelemmaan aamusumuja. Mie oon hyvä kertommaan vitsejä eikä miun seurassa varmasti ole tylsää. Toivottavasti sie tykkäät autoista."
- Mies siun makkuun
(Heissulivei. Jos olet mielestäsi liian rauhallinen ja tasapaksu ihminen, olen vastaus rukouksiisi. Juttuni saavat sinut mielummin työntämään vaikka itsesi jätepuristimeen kuin jatkamaan kuuntelua. Luen iltasella pikku-kallen tuhmia vitsejä ja heittelen niitä sitten ominani nk. "ystävilleni", vanhoille kylähulluille Joukolle ja Tarmolle, paikallisella Shellillä. Elämäni sisältö rakentuu pääosin isäni vanhasta ladasta, jota tykkään rassailla aamuneljään. En osaa tehdä ruokaa enkä rakastella. Syytän siitä murrettani.)
Nainen, 34-vuotta, Turku.
"Olen Turkulainen blondi tyttö vailla elämänsä miestä, tositarkoituksella ja ikuiseen onneen tietenkin :) Tykkään mm. Katsella elokuvia, leikkiä kissani Paavon kanssa ja lifestyleblogata. En ole ennen kokeillut tällaista deitteilyä, mutta katsotaan josko löytäisin sinut, komea mies lähiseudulta, iältäsi noin 30-40."
(Ymmärtänet, että jo sanat TURKULAINEN ja BLONDI kertovat tarpeeksi, mutta se että harrastan moista moskaa vapaa-ajallani, paljastaa varmasti älykkyysosamääräni melko selkeästi. Minulla on ollut viimeksi mies 15-vuotiaana, jos siis pullonpyörityksessä kuolaus lasketaan..? Pelkään jääväni vanhaksipiiaksi, siksi tahdon naimisiin vaikka väkisin. Eli tulepa tänne, sinä epätoivoinen, aivan sama minkä näköinen tai oloinen perusmies, niin molemmat pääsevät kivasti toteuttamaan turhia suomalaisia normeja.)
3.23.2011
Meistä on moneen julkiseen
On tullut aika pureutua syvälle kaupunkiemme kenties ihmisepäystävällisimpiin kohtauspaikkoihin, noihin tautien ja ahdistusten pesiin, joissa jokainen varmasti ainakin kerran elämässään vierailee. Visiitti kestää vain hetken, joskus pienen tovin, mutta saattaa olla sitäkin eläväisempi ja ikimuistettavampi. Milloin mielekkäitä aromeita elämän nurjalta puolelta, milloin viivästyksiä, liukastumisia, myöhästelyitä ja oksennuspusseja.
Kuten varmasti nokkelimmat jo arvasivat, kyse on tietenkin linja-autosta. Bussista, linikasta, nyssestä. Kauhun ja paholaisen kakaroiden pesästä. Ihmiset, jotka yleisillä matkustavat, ovat pääasiassa keskiluokkaisia tai sen alapuolella olevia ihmisiä matkalla kuka minnekin: töihin, kotiin tai vaikka baarista kotiin. Meno on useimmiten myös sen mukaista ja kulkijaa voi nähdä jos jonkinmoista. Koko yhteiskunta kasautuu minimaaliseen tilaan, jossa ennakkoluulot on vain puristettava väkivalloin kasaan, niin että matka taittuisi edes välttävästi.
Aion nyt käsitellä joitakin itseäni eniten kyrpiviä tilanteita busseissa, omakohtaisia kokemuksia tai muiden jakamia yleisiä ajatuksia.
Hei, olen Liisa-Pirjetta 79 vuotta. kukaan ei tiedä, millä jumalan keinolla olen edelleen hengissä ja vieläpä kävelykykyinen. Käyn maanantaiaamuisin vanhustentalolla tervehtimässä ystävätärtäni Pirjettaa ja se on tekosyyni tuhlata eläkerahani busseihin, niin etteivät kiittämättömät lapsenlapseni saisi senttiäkään. Jekku piileekin siinä, että maksan matkani viiden sentin kolikoina. Joskus ripottelen sekaan neuvostoaikaisia ropoja elävöittääkseni sitä tuskan mylvintää, kun ihmiset tajuavat minun hamuavan käsilaukustani kolikkopussukkaa vain huomatakseen ettei minulla ole aikomustakaan kiirehtiä maksutoimituksessa. Tärisevin käsin asettelen nappulat kuskin käteen, yksi kerrallaan. Toisinaan tiputtelen niitä myös lattialle - sillä saa hauskasti kerättyä veitsenteräviä katseita.
Terve. Olen Pertsa, 60 vuotta. Olen polttanut kuin merimies siitä lähtien kun opin vetämään ihan henkeen asti. Norttia, tietenkin, kuten kunnon mies ainakin. Keuhkoni ovat kuin hiili-ja tervapussit, mutta toimivat toistaiseksi. Huolehdin toki hygieniastani; sainhan viime jouluna vaimoltani lahjaksi elämäni ensimmäisen deodorantin. En ole vielä aivan sisäistänyt sen saloja, mutta rutiinit ovat juurtuneet niin pirun syvälle, että vaikea on aamuaikatauluun mitään höpöhöpöä ahtaa. Odöörit ovat varsinkin kesäkuumalla aherretun tietyön jälkeen niin mahtavat, että bussi tyhjenee viisi riviä edestäni lähes poikkeuksetta. Ja voi sitä raukkaa joka viereeni erehtyy istumaan. Toisinaan vaimo tekee papusoppaa ja lankeaa laittamaan kyytipojaksi tavallista maitoa. Voitte vain kuvitella.
Heippa. Olen Siiri, 34, ja minulla on peräsuoliongelmia jo toista vuotta. Hyvin läheinen siskoni asuu Lohjalla ja päivittelen hänelle yleensä kuulumiset töistä tullessa. Mikäs siinä kun on hyvää aikaa bussissa istuessa. Toisinaan saan kummaksuvia katseita ympärillä istuvilta, mutta mitäs tuosta; kyllähän Mirkun pitää tietää, miten se eilinen umpisuolitähystys meni. Mirkulla kun on niin huono kuulokin, että melkein huutaa pitää, mutta tuskin se ketään haittaa. Kerron myös koirani vaikista pukamista ja mieheni mädästä takahampaasta. Pidätelkööt kanssamatkaajat päiväkahvejaan sisällä minkä pystyvät, milloin on näiden asioiden aika ellei julkisissa?
Hyvää päivää, olen Raimo, 50 vuotta. Olen ollut nyt 30 vuotta linja-autokuski Turun seudulla. Vanhana konkarina tiedän tietenkin kaikki jekut ja päivän piristykset tunnelman keventämiseksi, onhan paikallaan monta tuntia istuminen melko tylsää. Lempparini on "jätä tumma poika* pysäkille"-leikki - jokaisesta nyrkkiään puivasta tai muuten ärtyneestä kahvinaamasta saa yhden pisteen varikolla ja jos on vielä ollut kunnon viima ja lumituisku, niin pistetään plussaa päälle. Siellä sitten poikain kanssa kahvien kera kerrotaan hauskoja tarinoita, että montako mulkkua tänään jäi kyydistä. Tulisivat ajoissa pysäkille, perkeleet. Tykkään myös lykätä jarrun pohjaan mitä erikoisimmissa paikoissa, niin että varsinkin seisovat ihmiset lentävät naama edellä ikkunasta toiseen hampaiden viuhuessa kilpaa ilmassa. Haaveilen, että jonakin päivänä joku kauniista naisista, joiden eteen tietenkin aina pysähdyn, ottaa minulta poskeen ajaessani vuoron päätteeksi varikolle.
Moro. Mä oon Sami, 16, ja mua ei vittu kiinnosta. Mee vittu muualle istumaan saatanan rampa koska tähän ei tod tartte tulla, joo tiedän et bussi on täynnä ja käytävä tukittu niinku sun PERSE iltasin vitun HOMO mutta viereen et istu, et sä nää että siinä on MUN REPPU? NO EN VOI OTTAA SYLIIN, VITUN KUSIPÄÄ PAINU VITTUUN.
Tämä kirjoitus saa kenties jonakin päivänä jatkoa. Tai itse asiassa saa aivan varmasti, sen verran viulunkielellä ovat hermoni varmasti tänäänkin kotimatkalla. Meitä on toki monennäköistä menijää, mutta yritetään ottaa toisetkin huomioon. Ei ole paljon pyydetty pieni panostus vähentää olemuksellaan muiden matkustushetken vaivaa, on nimittäin varmasti itselläkin sitten kivempi olla.
Ja mummot: me tiedetään että teillä on rahaa. KÄYTTÄKÄÄ NIITÄ TAKSEJA.
---
*100daysofdisapproval ei hyväksy rasismia.
Kuten varmasti nokkelimmat jo arvasivat, kyse on tietenkin linja-autosta. Bussista, linikasta, nyssestä. Kauhun ja paholaisen kakaroiden pesästä. Ihmiset, jotka yleisillä matkustavat, ovat pääasiassa keskiluokkaisia tai sen alapuolella olevia ihmisiä matkalla kuka minnekin: töihin, kotiin tai vaikka baarista kotiin. Meno on useimmiten myös sen mukaista ja kulkijaa voi nähdä jos jonkinmoista. Koko yhteiskunta kasautuu minimaaliseen tilaan, jossa ennakkoluulot on vain puristettava väkivalloin kasaan, niin että matka taittuisi edes välttävästi.
Aion nyt käsitellä joitakin itseäni eniten kyrpiviä tilanteita busseissa, omakohtaisia kokemuksia tai muiden jakamia yleisiä ajatuksia.
Hei, olen Liisa-Pirjetta 79 vuotta. kukaan ei tiedä, millä jumalan keinolla olen edelleen hengissä ja vieläpä kävelykykyinen. Käyn maanantaiaamuisin vanhustentalolla tervehtimässä ystävätärtäni Pirjettaa ja se on tekosyyni tuhlata eläkerahani busseihin, niin etteivät kiittämättömät lapsenlapseni saisi senttiäkään. Jekku piileekin siinä, että maksan matkani viiden sentin kolikoina. Joskus ripottelen sekaan neuvostoaikaisia ropoja elävöittääkseni sitä tuskan mylvintää, kun ihmiset tajuavat minun hamuavan käsilaukustani kolikkopussukkaa vain huomatakseen ettei minulla ole aikomustakaan kiirehtiä maksutoimituksessa. Tärisevin käsin asettelen nappulat kuskin käteen, yksi kerrallaan. Toisinaan tiputtelen niitä myös lattialle - sillä saa hauskasti kerättyä veitsenteräviä katseita.
Terve. Olen Pertsa, 60 vuotta. Olen polttanut kuin merimies siitä lähtien kun opin vetämään ihan henkeen asti. Norttia, tietenkin, kuten kunnon mies ainakin. Keuhkoni ovat kuin hiili-ja tervapussit, mutta toimivat toistaiseksi. Huolehdin toki hygieniastani; sainhan viime jouluna vaimoltani lahjaksi elämäni ensimmäisen deodorantin. En ole vielä aivan sisäistänyt sen saloja, mutta rutiinit ovat juurtuneet niin pirun syvälle, että vaikea on aamuaikatauluun mitään höpöhöpöä ahtaa. Odöörit ovat varsinkin kesäkuumalla aherretun tietyön jälkeen niin mahtavat, että bussi tyhjenee viisi riviä edestäni lähes poikkeuksetta. Ja voi sitä raukkaa joka viereeni erehtyy istumaan. Toisinaan vaimo tekee papusoppaa ja lankeaa laittamaan kyytipojaksi tavallista maitoa. Voitte vain kuvitella.
Heippa. Olen Siiri, 34, ja minulla on peräsuoliongelmia jo toista vuotta. Hyvin läheinen siskoni asuu Lohjalla ja päivittelen hänelle yleensä kuulumiset töistä tullessa. Mikäs siinä kun on hyvää aikaa bussissa istuessa. Toisinaan saan kummaksuvia katseita ympärillä istuvilta, mutta mitäs tuosta; kyllähän Mirkun pitää tietää, miten se eilinen umpisuolitähystys meni. Mirkulla kun on niin huono kuulokin, että melkein huutaa pitää, mutta tuskin se ketään haittaa. Kerron myös koirani vaikista pukamista ja mieheni mädästä takahampaasta. Pidätelkööt kanssamatkaajat päiväkahvejaan sisällä minkä pystyvät, milloin on näiden asioiden aika ellei julkisissa?
Hyvää päivää, olen Raimo, 50 vuotta. Olen ollut nyt 30 vuotta linja-autokuski Turun seudulla. Vanhana konkarina tiedän tietenkin kaikki jekut ja päivän piristykset tunnelman keventämiseksi, onhan paikallaan monta tuntia istuminen melko tylsää. Lempparini on "jätä tumma poika* pysäkille"-leikki - jokaisesta nyrkkiään puivasta tai muuten ärtyneestä kahvinaamasta saa yhden pisteen varikolla ja jos on vielä ollut kunnon viima ja lumituisku, niin pistetään plussaa päälle. Siellä sitten poikain kanssa kahvien kera kerrotaan hauskoja tarinoita, että montako mulkkua tänään jäi kyydistä. Tulisivat ajoissa pysäkille, perkeleet. Tykkään myös lykätä jarrun pohjaan mitä erikoisimmissa paikoissa, niin että varsinkin seisovat ihmiset lentävät naama edellä ikkunasta toiseen hampaiden viuhuessa kilpaa ilmassa. Haaveilen, että jonakin päivänä joku kauniista naisista, joiden eteen tietenkin aina pysähdyn, ottaa minulta poskeen ajaessani vuoron päätteeksi varikolle.
Moro. Mä oon Sami, 16, ja mua ei vittu kiinnosta. Mee vittu muualle istumaan saatanan rampa koska tähän ei tod tartte tulla, joo tiedän et bussi on täynnä ja käytävä tukittu niinku sun PERSE iltasin vitun HOMO mutta viereen et istu, et sä nää että siinä on MUN REPPU? NO EN VOI OTTAA SYLIIN, VITUN KUSIPÄÄ PAINU VITTUUN.
Tämä kirjoitus saa kenties jonakin päivänä jatkoa. Tai itse asiassa saa aivan varmasti, sen verran viulunkielellä ovat hermoni varmasti tänäänkin kotimatkalla. Meitä on toki monennäköistä menijää, mutta yritetään ottaa toisetkin huomioon. Ei ole paljon pyydetty pieni panostus vähentää olemuksellaan muiden matkustushetken vaivaa, on nimittäin varmasti itselläkin sitten kivempi olla.
Ja mummot: me tiedetään että teillä on rahaa. KÄYTTÄKÄÄ NIITÄ TAKSEJA.
---
*100daysofdisapproval ei hyväksy rasismia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)