Kaikki on syöpää

Osa teistä saattaa pitää tämänkertaista otsikkoa aika raffina. Se kuitenkin kirjoitti itse itsensä, ja mikäpä minä olen blogini tahtoa tuomitsemaan. Eikä minua oikeastaan ihan kamalasti edes kiinnosta - tänä kauniina alkusyksyn aamuna tunsin nimittäin kauan kaipaamani inspiraatiovihan tulvahduksen lukiessani ilmeisesti omasta lähes ilmiömäisen nerokkaasta blogistani kopioitua paskaa.

Tahtoisinkin siis puhua tällä kertaa joistakin mieltäni ruosteen tavoin nakertavista ominaisuuksista ja tavoista, joita ihmislapsen tulisi surkealla elon tiellään kaikin tavoin välttää, karttaa ja väistellä. Kukaan ei ole täydellinen, mutta ehdoin tahdoin typeryydessä vaeltaminen.. ei se Jeesuskaan itse ristille ripustautunut. Teksti ei ole kamalan pitkä, sillä aihe vituttaa ja aiheuttaa kirjoittajassa kouristuksia.

1. "Joku teki, mäkin teen"

Kävit näyttelyssä, sait inspiraation, ostit maalit ja sulkeuduit yksiöösi kuukausiksi näkkileipäkuurilla toteuttamaan sisäistä pellehermanniasi. Ei sillä että keksisit mitään omaa - päätit nimittäin maalata Mona Lisan uudestaan. Ja aika kamalahan siitä tuli.
Luit hienon teoksen, sait inspiraation, ostit paperia ja sulkeuduit kivenkoloon kuukausiksi hernekeittokuurilla toteuttamaan sisäistä Kafkaasi. Ei sillä että kirjoittaisit mitään omaa - ulos pullahti jokin kirjallisuuden sairas tekotaiteellinen sekasikiö, joka pitäisi haudata välittömästi sementtiin sata kilometriä maanpinnan alapuolelle.
Väkisin ei tarvitse yrittää. Kaikista ei esimerkiksi tule valokuvaajia - Uusi hieno järjestelmäkamera ei osta sinulle näyttelyä eikä varmasti tuo töitä. Loppujen lopuksi olet vain ironinen irvikuva etsimässä omaa juttuaan - eikä kukaan naura kanssasi.

2. "Moi mä oon Marja ja mä rakastan syyliä"

Tässä se on taas asia jota en ole koskaan tajunnut.
Mitä ajattelee ihminen, joka avaa keskustelun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa kertomalla, että sairastaa esimerkiksi jotakin suhteellisen vakavaa sukupuolitautia? Kuka tahtoo kertoa puolitutulle vetävänsä päivittäin raskaansarjan lääkitystä psykoosiin? Tai että oli niin rankka lapsuus, ettei uskalla vieläkään syödä ilman vesuria vasemmassa, atrainta oikeassa kädessä ja pikkusisko pitää tukistaa uneen joka yö?

Kyllä, elämäsi saattaa olla vitun ghetto. Kyllä, saatat olla oikeasti ihan mukava, mielenkiintoinen ja jopa ajoittain hauska ihminen. Mutta aloitapa tuttavuus jollakin surullisella, negatiivisia mielleyhtymiä aiheuttavalla dramaattisella tarinalla huumeriippuvaisesta prostituoituäidistäsi joka pakottaa sinut iltaisin ajelemaan häpykarvoitustaan. Ihan turha kuvitella että tuntisin sinua kohtaan sääliä. Lähinnä huvitun käsitysestäsi soveliaasta tavasta aloittaa tuttavuus.

"3. En ymmärrä, en osaa lukea, olen idiootti"

"Ohjeet kääntöpuolella"
- Nonii elikkäs mää soitin ku toinoinnii en noita ohjeita löytänä, ne on yleensä tässä etupuolella mutta nyt en löytänä, missähän ne on ne ohjeet?

"Virustorjuntaohjelmasi on havainnut haittaohjelman, suoritetaanko puhdistus?"
- Joo elikkäs äkkiä nyt kone kiinni voi helvatan helvata kuka niitä on niitä viiruksia ladannut miten ne nyt saa pois sitten ne viirukset? 

"Sisäänkäynti Vittureijänkadun päädystä"
- Juu elikkäs mitenkä se nyt ei aukea tämä ovi, on ihme touhua joo, ei kato ei se vaikka miten mä nyt tästä vedän tästä kahvasta niin ei tää aukee yhtään tää ovi nyt?

"Tavaratalo ei vastaa säilytykseen jätetyistä tavaroista"
- Tuotanoinnii elikkäs kun minä nyt jätin tuonne lokeroon minun kapsäkin ja nyt se ei se kapsäkki siellä ole ja ihan kamalasti tarvitsen sitä kapsäkkiä niin miksi te ette nyt sitä voi etsiä minulle sitä, on minusta kyllä kaupan vastuulla tämä?

"Hiljaisuus salissa"
- NO TERVE IRMA EI TÄSÄ MITTÄÄN ET YHTÄÄN PAHAAN AIKAAN SOITA, HYVÄ AIKA ON NYT, MITÄS SULLENNII KUULUU, MITENKÄ NE PETUNIAT SIELÄ JAKSELOO, ONKO OLLUNA KIPIÄNÄ POLOVET VIELÄ? MITENKÄ? EI KUULU!!!!!!

Lopettakaa nyt hyvät ihmiset.
Opetelkaa oma äidinkielenne, opetelkaa käytöstavat, opetelkaa lukemaan, opetelkaa ajattelemaan hetki ennen toimeen ryhtymistä - ja ennen kaikkea, opetelkaa vittu olemaan.

-
Kirjoittaja tahtoo lisäksi muistuttaa, että ei ne marjat sieltä metsästä itse itseään kerää.

Kansannousu ja -tuho

Siis voi helvetti. Nyt on muuten kriisi. Ihan oikea, iskukuumennettu ja valurautainen kriisi. Eikä mikä tahansa kriisi, vaan yhteiskuntaa ravisteleva, järjetön, hillitön, huikentelevainen, ahdistava ja globaalia depressiota aiheuttava HELVETILLINEN KRIISI.

Mistäkö puhun?

No tietenkin siitä, että se on.. se näyttelijä on.. tiedättehän.
Vähän sellainen tummasävytteinen. ERIVÄRINEN.
Erilainen. Kamalaa. Mitä mä nyt teen. Helvetti on irti.

Rakkaat lukijani. Sain eilen pitkän tauon jälkeen haltuuni koneen, ja päätin heti käyttää harvinaisen ihmeen hyväkseni muistamalla teitä, uskolliset opetuslapseni. Olen kohdellut teitä huonosti minusta riippumattomista syistä selittelemällä kirjoituspuutostani milloin bisnesmiehisyydellä ja milloin aiheettomuudella - totuushan on se, että olen vain laiska ja seniili vanha jäärä. Kuitenkin, istuessani hiljaisessa asunnossa edessäni vain tyhjä blogisivu, en saanut aikaan mitään. Olin jo varma, etten pysty enää tyydyttämään janoanne - että olen lopullisesti menettänyt intoni ja mielikuvitukseni kirjoittamiseen. Tämänpäiväinen kauppareissuni Prismaan muutti kaiken.

Takanani kassajonossa seisoi perinteinen moraalinvartijamamma teinityttärensä kanssa. He kävivät Iltapaskan etusivun KOHUOTSIKON nähdessään seuraavan erittäin hedelmällisen keskustelun:

Äiti: "On toi kyllä toi. Että laitetaan neekeri Mannerheimiks. Huh huijakkaa."
Tytär: "No niimpä. Onkohan toi joku suvaitsevaisuusjuttu. Et yritetää saaha taas suomalaiset kuulostaa rasisteilt."
Äiti: "Mistä näistä tietää. Mutta on toi kyllä ihme juttu. Kas kun ei homoa."

Niinpä. Kas kun ei homoa. Hyvä että edes yksi valveutunut nuori nappasi suvaitsevaisuussalaliittokampanjan elokuvan takana. Nyt joku prenikka tälle tytölle hei.

Mun mielestähän koko juttu on ehkä mehevin pala piirakkaa sitten homokeskustelun ja sitä seuranneen käsittämättömän kohun. Odotan kieli pitkällä, että kyseinen näyttelijä tulisi kaapista oikein rytinällä, joidenkin epäselvien Kristen Stewart- tyyppisten kuvien kanssa.
Saan jotain sairasta nautintoa siitä kun Suomi kuohuu - ja mikäpä vispaisi paremmin, kuin kunnon naamat nutturalle vetävä suvaitsevaisuuden rajojen paukuttelu.

Toisaalta taas pitää ottaa kaikki huomioon. Ja koska monille selvästi tuli totuttua tummemmasta Mannerheimistä paha mieli, ehdotan seuraavia toimia tasapainon saavuttamiseksi jälleen - jos niitä  yleensä voidaan enää saavuttaa. Oli tää kyllä sen kokoluokan juttu tää.

1. Mannerheim- elokuva asetetaan Suomessa mustalle listalle. Siitä ei saa puhua, uutisoida, kirjoittaa. Sitä ei saa edes ajatella - tai vielä pahempaa - katsoa. Joka katsoo, lähetetään johonkin kolmansista maista loppuelämäkseen. Menkööt sinne jos niin kerta tykkää niistä, saatana.

2. Kaikki erilainen on vaarallista. Siksi työpaikoilla on otettava käyttöön koulupukujärjestelmä.
Kun jokainen näyttää päivän aikana samalta, ei tule sitten ikävästi syrjittyäkään.

3. Kun kerran homot saa, niin miksei heterotkin saa. Siispä joka elokuu tästä eteenpäin kiemurtelee läpi Helsingin iloinen KUNNON IHMISTEN KULKUE. Teemavärinä toimii valkoinen. Se on neutraali kuin oikea mielipide, puhdas kuin Suomi ja ennen kaikkea kaukana homppeliväreistä.   

4. Mannerheim julistetaan "Muhammed- kieltoon". Hänen kuvaansa ei saa häväistä,
olkaamme siis näyttämättä sitä. Eläköön hän mielissämme ja sydämissämme.

5. Viimeisenä toimena on otettava esiin koston elementti: jonkun on välittömästi tehtävä elokuva Mwai Kibakista, Kenian presidentistä. Näyttelijän on oltava kantasuomalainen, valkoihoinen hetero, jolla ei varmasti ole drag- taustaa. Siitäs saavat, mokomatkin.