Mistäkö puhun?
No tietenkin siitä, että se on.. se näyttelijä on.. tiedättehän.
Vähän sellainen tummasävytteinen. ERIVÄRINEN.
Erilainen. Kamalaa. Mitä mä nyt teen. Helvetti on irti.
Rakkaat lukijani. Sain eilen pitkän tauon jälkeen haltuuni koneen, ja päätin heti käyttää harvinaisen ihmeen hyväkseni muistamalla teitä, uskolliset opetuslapseni. Olen kohdellut teitä huonosti minusta riippumattomista syistä selittelemällä kirjoituspuutostani milloin bisnesmiehisyydellä ja milloin aiheettomuudella - totuushan on se, että olen vain laiska ja seniili vanha jäärä. Kuitenkin, istuessani hiljaisessa asunnossa edessäni vain tyhjä blogisivu, en saanut aikaan mitään. Olin jo varma, etten pysty enää tyydyttämään janoanne - että olen lopullisesti menettänyt intoni ja mielikuvitukseni kirjoittamiseen. Tämänpäiväinen kauppareissuni Prismaan muutti kaiken.
Takanani kassajonossa seisoi perinteinen moraalinvartijamamma teinityttärensä kanssa. He kävivät Iltapaskan etusivun KOHUOTSIKON nähdessään seuraavan erittäin hedelmällisen keskustelun:
Äiti: "On toi kyllä toi. Että laitetaan neekeri Mannerheimiks. Huh huijakkaa."
Tytär: "No niimpä. Onkohan toi joku suvaitsevaisuusjuttu. Et yritetää saaha taas suomalaiset kuulostaa rasisteilt."
Äiti: "Mistä näistä tietää. Mutta on toi kyllä ihme juttu. Kas kun ei homoa."
Niinpä. Kas kun ei homoa. Hyvä että edes yksi valveutunut nuori nappasi suvaitsevaisuussalaliittokampanjan elokuvan takana. Nyt joku prenikka tälle tytölle hei.
Mun mielestähän koko juttu on ehkä mehevin pala piirakkaa sitten homokeskustelun ja sitä seuranneen käsittämättömän kohun. Odotan kieli pitkällä, että kyseinen näyttelijä tulisi kaapista oikein rytinällä, joidenkin epäselvien Kristen Stewart- tyyppisten kuvien kanssa.
Saan jotain sairasta nautintoa siitä kun Suomi kuohuu - ja mikäpä vispaisi paremmin, kuin kunnon naamat nutturalle vetävä suvaitsevaisuuden rajojen paukuttelu.
Toisaalta taas pitää ottaa kaikki huomioon. Ja koska monille selvästi tuli totuttua tummemmasta Mannerheimistä paha mieli, ehdotan seuraavia toimia tasapainon saavuttamiseksi jälleen - jos niitä yleensä voidaan enää saavuttaa. Oli tää kyllä sen kokoluokan juttu tää.
1. Mannerheim- elokuva asetetaan Suomessa mustalle listalle. Siitä ei saa puhua, uutisoida, kirjoittaa. Sitä ei saa edes ajatella - tai vielä pahempaa - katsoa. Joka katsoo, lähetetään johonkin kolmansista maista loppuelämäkseen. Menkööt sinne jos niin kerta tykkää niistä, saatana.
2. Kaikki erilainen on vaarallista. Siksi työpaikoilla on otettava käyttöön koulupukujärjestelmä.
Kun jokainen näyttää päivän aikana samalta, ei tule sitten ikävästi syrjittyäkään.
3. Kun kerran homot saa, niin miksei heterotkin saa. Siispä joka elokuu tästä eteenpäin kiemurtelee läpi Helsingin iloinen KUNNON IHMISTEN KULKUE. Teemavärinä toimii valkoinen. Se on neutraali kuin oikea mielipide, puhdas kuin Suomi ja ennen kaikkea kaukana homppeliväreistä.
4. Mannerheim julistetaan "Muhammed- kieltoon". Hänen kuvaansa ei saa häväistä,
olkaamme siis näyttämättä sitä. Eläköön hän mielissämme ja sydämissämme.
5. Viimeisenä toimena on otettava esiin koston elementti: jonkun on välittömästi tehtävä elokuva Mwai Kibakista, Kenian presidentistä. Näyttelijän on oltava kantasuomalainen, valkoihoinen hetero, jolla ei varmasti ole drag- taustaa. Siitäs saavat, mokomatkin.
