Oi Suomi armas synnyinmaa, sua häpeä en mainostaa, sä aina mulle aiheen annat, oman osas blogiin kannat. Huolimatta kiihkeästä kiinnostuksesta näennäisvaikuttamisen kentille, en puhu nyt pelkästään politiikasta. Puhun suomalaisesta nutturasuumeiningistä, suomeksi siis suomalaisesta mökömökökulttuurista, yltäkylläisyyteen tuudittautumisesta, jodisekoilusta ja yleisestä urpoilusta. Suomalaisuuden seitsemästä kuolemansynnistä.
1. Jurous.
Saksalainen kättelee, britti smalltalkkaa, ranskalainen suutelee. Suomalainen vetää turpaan. Älä istu sen viereen, se saattaa mulkaista pahasti. Älä anna sille kutsukorttia häihin, ei se tule kuitenkaan ja jos tulee, niin sukat sandaaleissa. Älä pistä sitä puhumaan, kuulet vain mutinaa. Ja mistäpä se puhuisikaan - makkarastako?
Mikä siinä on, että synnymme norsun vagina nenän paikalla? Vaikka suomalainen saisi ilmaismatkan Goalle kaikkine herkkuineen, joutaisihan mokoma vielä valittamaan, että voi perkele kun on niin trooppista ja voi perkele kun kaikki on niin rauhallista ja voi perkele kun on tummia naisia ja voi perkele kun on tuo hiekkakin niin saakelin valkosta. Perkele.
2. Mollivoittoisuus.
Tämä liittyy nyt niin vahvasti jurouteen, että laitan sen heti perään. On yleinen fakta, että Suomi tekee sitä musiikkia, mitä muualla ei osata tai voida - siis mahdollisimman mollivoittoista. Poikkeuksena Norja, tuo karjantappokirkonpolttoräimeen luvattu maa.
Tunteekohan sen, kun saapuu tänne? Japanilainen astuu perheineen ulos koneesta, boom. Välitön depressio puskee päälle tuhansien Eppu Normaalin lyriikoiden voimalla. Popedaa popitetaan pikkujoulujen pikkutunneilla pikkupäissään ja kohta ollaankin kirves otsassa.
"Yhyy byhyy, nainen jätti, yhyy byhyy, turpaan mätti. Tuskaa pimeää, keli kylmä harmaa, koko elämä pahaa karmaa. Kaamoskaamos. KAAMOSKAAMOSKAAMOS PORO PERKELE PUUKKOJA!"
Aineet suomalaiseen superhittiin, lätkäistään vielä esittäjäksi A.W. Yrjänä, niin johan on listakärki kädessä.
3. "En mää tiiä".
Otatko kahvia? - No joo vaikka ehkä emmätiä.
Pannaanko? - Mnjooemmätiäehkävissiin.
Miten menee? - Iha semisti jees kai jotenki sillee.
Missään muussa maassa ei tätä siunattua lausetta käytetä niin paljon kuin täällä. Kysyt mitä kysyt, aina ammutaan kuin tykin suusta että en mä tiedä, murre vain vaihtelee. Joskus sitä höystetään vaihtelun vuoksi: No en vittu tiiä, mistä vitusta mä tiiän yms. Samalla mentaliteetillä rullataan joka tilanteessa - siis korostan, aivan joka tilanteessa - olipa sitten kyse vaaleista tai vaikka tupakkamerkin valinnasta. "En mää tiijä, pistä vaikka punasta. Ihan sama."
4. Latteus.
Kyllähän suomalaisen turistin tunnistaa. Ei riitä, että se kuseskelee julkisesti ja vaikuttaa maansa, voinsa ja vaimonsa myyneeltä, mutta että pitää vielä näyttääkin 60-luvulta karanneelta? Sukkasandaaleista Crockseihin, hawaijipaidoista maastoshortseihin ja takaisin. Lisää vielä Karjala-lippis, niin olet jo melkein valmis. Enää puuttuu vyölaukku, tuo kohuttu kalastajan kaveri ja turistin täsmätuote.
Esimerkiksi Venäjällä naiset uskaltavat olla naisia. Korkokenkiä ei arastella käyttää ja huulipunaa sipaistaan muuallakin kuin omissa häissä. Miehet panostavat pukeutumiseen huomattavasti enemmän. Kaapista löytyy muitakin pukuja, kuin se isän vanha kierrätetty vanha kolme numeroa liian suuri riepu, joka suomalaisille riittää kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin.
Armahtakaa.
5. USAnnointi.
McDonald's? Check. Lihavat ja diabeettiset? Check. Kieroutunut demokratia? Check.
Lista jatkuu täältä iäisyyteen ja vielä sen yli. Tällaisen pikkumaan on varmaankin pakko ottaa jostakin isoveli pärjätäkseen, mutta minä kun luulin sen olevan Ruotsi?
Olen aina ollut Ruotsin perseennuolentaa vastaan, mutta Yhdysvallat ei tasanvarmasti ole yhtään parempi. Aseasioissa täällä sentään näytetään ajattelevan vähän omillakin aivoilla, mutta enpä tosiaan haluaisi nähdä sitä päivää, joka täälläkin on edessä jos Suomineito ryhtyy intensiiviseen lesbodraamaan Rouva Libertyn kanssa; Joko olet ylilihava, tai alipainoinen ja puoliksi muovia. Melkoista meininkiä, ei voi muuta sanoa.
6. Rasismi.
Suomi suomalaisille! Kunnia veteraaneille! Lahjoita nyt! Linnan juhlat on koko perheen harrastus! Työväenjuhla on pyhä! Älkää koskeko Suomileijonaan!
Hauskaa, että valitetaan maahanmuuttajien vievän työt, mutta itse istutaan illat pubeissa ja valitetaan kun ei jakseta vääntäytyä työkkäriin. Jännittävää että vituttaa, kun se isokullinen tumma poika vei muijan - kuka haluaa lihavaa, seniiliä, ohimoilta kaljuuntuvaa keskivartalolihavaa suomalaista, jos tarjolla on tummaa ja tulista? Eihän mustille voi puhua. Ne saattaa tartuttaa HIVin?
Ihan tosi nyt, te kaikki reppanat jotka elätte vieraanpelossa: astukaa ulos siitä pienestä valkoisesta kuplastanne. Heti. Suomalainen rotu ei ole, eikä koskaan ollutkaan arjalaista, me voitimme sodat mielistelyllä ja kotikenttäeduilla, me emme ole muita parempia eikä meillä todellakaan ole varaa puhua sossun tuilla elämisestä.
7. Pakonomainen normien mukaan eläminen.
Saattaahan se joillekin sopia. Se sellainen omakotitalo-koira-kaksi lasta-farmariauto-meininki. Mutta miksi sitten keskustelupalstat ovat täynnä "olen tyytymätön itseeni ja oikeastaan kaikkeen"- tyyppistä kitinää? Miksi kukaan jäisi elämään, jota ei halua?
Koska sinun odotetaan tekevän niin. Ilman rasvattuja osia ei koneisto pyöri. Jonkun on pakko alistua markkinavoimiin ja liukuhihnaduuniin kahdeksasta neljään. Jonkun on pakko kasvattaa ne lapset, joista saadaan lisää uutteria tekijöitä merkityksettömiin töihin. Jonkun on kertakaikkiaan pakko jäädä tänne pelkäämään niitä ulkolaisia ja valittamaan kuumuudesta. Siksi Jumala aikojen alussa loi suomalaiset; näyttämään muulle maailmalle, että hei, vaikka teillä on sotia, lapsiorjia ja luonnonmullistuksia, niin ainakaan teidän ei tarvitse olla suomalaisia.
--------------
Kirjoittaja on todellisuudessa suhteellisen kansallismielinen suomalainen ja teksti oli puhdasta provosointia. Suvivirsi, sinivalkoinen lippu, karjalanpaisti, 6-1 jne.
4.05.2011
Makuukammariekologiaa
Noniin, naiset ja lapset. Nyt on aika puhua siitä kaikista kutkuttavimmasta. Siitä ihanan kielletystä. Minun on joka tapauksessa joskus pakko ronkkia allekirjoittaneelle kaikista rakkainta aihetta, ja tämä olkoon se päivä. Nokkelimmat pikku veikkoset siellä jo varmasti aavistavatkin, että tänään pyöritellään seksiä.
Oma henkilökohtainen mielipiteenihän on nyt ja on aina ollutkin, että kaikilla saa vapaasti olla omat mieltymyksensä - fiksut tai ei-niin-fiksut - kunhan liikutaan laillisuuden rajojen sisällä. Tällä tarkoitan siis sekä niitä älykkäitä ja konservatiivisia vaniljasekstaajia että kaikenmoisia vekkuleita kakkaoksupissavaippajuttuineen. Jokaisen luulisi tahollaan tietävän mitä haluaa, kun lakanoihin päätyy möyhimään. Tänään en kuitenkaan pureudu aiheeseen niin perusteellisesti, kuin te pikku pervot siellä ehkä toivoisitte, sillä olen jo hetken aikaa makustellut kirjoitusaihetta ULTIMAATTISISTA TURN-OFFEISTA. Eli siis mitä minä en todellakaan toivo keskelle sitä kauneinta.
"Mä rakastan sua."
Joo, eiköhän tää ollut tässä. äijä pihalle eikä soitella enää, mielellään ikinä. Minä en - siis korostan EN - halua kuulla lässyromanttisuuksia juuri silloin. Pure vaikka tyynyä, jos meinaa lipsahtaa. Tunge nyrkki suuhun kun tyyny ei enää auta. Muutoin joudun ehkä itse tunkemaan omani. Tunteiden tunnustamisille on kyllä muitakin hetkiä. Saman reaktion tuottavat myös seuraavat lauseet: "sä oot niin kaunis" ja "sä oot niin hyvä."
Ei sillä että viimeistä olisin koskaan kuullut. Lähinnä että "sä oot niin ihana..n keskiverto".
Kyseleminen.
On tietysti arvostettavaa, että ottaa vähän selvää mistä toinen pitää ja mistä ei. Mutta se taas ei ole arvostettavaa, että koko repliikkirepertuaari rakentuu "onks tää hyvä":stä tai "tykkäästä tästä":stä. Ei. Mieluummin paskaa seksiä kuin jatkuvaa kälätystä korvanjuureen. Minä en ole mikään avoin seksiopas, että tee näin, kun haluat että tapahtuu näin. Jos et tiedä mitä teet, improvisoi. Mutta älä luojan tähden villiinny senkään kanssa. Vähempi on enempi.
Huono intiimihygienia. Tai oikeastaan mikä tahansa huono hygienia.
Unelmiesi nainen suostuu vihdoinkin raottamaan rakkauden hautaansa. Olet tietysti valmistellut tätä aluevaltausta viikkokausia, puunaamalla joka kolon kehostasi kuin pyhää riittiä varten. Hänelle tilanne on tietenkin kuin täysin puskasta. HARMI VAIN ETTÄ TÄSSÄ TAPAUKSESSA SE EI OLE KIELIKUVA. Saat taistella viidakkoveitsin ja puskatrimmerein läpi tiheimmän viidakon ihmiskunnan historiassa. Yritä nyt siinä sitten virittäytyä oikeaan moodiin. Lisää vielä ripaus käyneen kinkkurasvan ja suolasillin aromia, niin anelet pian jo Luojalta armoa. Parasta näissä kävelevissä babylonin puutarhoissa on se, että puskaliisaa ei tunnista edes naamasta. Kauneinkin miss galaksi saattaa olla alakerrasta miss karvaturri. Pidä varasi.
Liika itsevarmuus.
Saatat kuvitella olevasi mieletön seksijumala, oikea uudestisyntynyt Ron Jeremy, mutta todellisuus ei aina vastaa omia käsityksiä. Pidä oppimisasenne yllä sängyssäkin, vaatimattomuus on hyve. Mieluummin positiivinen yllätys kuin kilometrien pudotus maan alle naisesi repiessä tapetteja seinistä - ei kiihotuksesta, vaan puhtaasta tuskasta. Juuri kun kuvittelit tietäväsi kaikki kikat, tajuatkin ettet tiedä juuri mitään. Ei ole mitään surullisempaa kuin ihminen, joka kaikessa itsevarmuudessaan touhuilee toosasi kimpussa täyttä häkää, samalla kun itse pohdiskelet ennemmin aamun lehdessä reviteltyä julkimoskandaalia.
Liioittelu.
OOH HERRANJUMALA OOH JEES OI KYLLÄ OI KYLLÄ VITTU AAH OI KYLLÄ OI KYLLÄ JOOOOO JOOOOO MMMMMMMMMMMMMMMMMMMH!
..Ei. Ole hiljaa. Tai edes HILJEMPAA, hyvänen aika. Naapureita ei aivan varmuudella kiinnosta hekumasi huippuhetki, eikä kyllä minuakaan kauaa, jos et osaa kääntää volyymia vähän pienemmälle. Moni kuvittelee, että mitä kovemmin huutaa, niin sitä enemmän kumppani sinua haluaa, mutta kun ei niin ei. Inhimilliset äänet kyllä, mutta siinä vaiheessa kun mylvintäsi muistuttaa sotavoimien ilmahälytyssireeniä, niin on korkea aika kulkea toiseen suuntaan. Tai sitten eri suuntaan minun kanssani.
Lahnaaminen.
Kyllähän te tiedätte ne sellaiset. Siinä se maata rötköttää eikä päästä elettäkään. Onkohan se edes hengissä? Teet kaikkesi, käytät koko osaamisesi siihen että tämä elävä ruumis väräyttäisi edes sieraimiaan, mutta mitään ei tapahdu. Puolen tunnin väsäämisen jälkeen kuuluu äärimmäisen hiljainen, kuin kuiskaus tuulesta: "ah", ja se oli siinä. Jos joku osaisi minulle edes hieman valaista mistä tällainen johtuu? Jos et tunne mitään, mene leikkaukseen? Jos olet liian ujo näyttämään tuntemuksia, niin sitten sinun kannattaa ehkä hankkiutua vaikka jollekin lahnankuntoutuskurssille?
Oma henkilökohtainen mielipiteenihän on nyt ja on aina ollutkin, että kaikilla saa vapaasti olla omat mieltymyksensä - fiksut tai ei-niin-fiksut - kunhan liikutaan laillisuuden rajojen sisällä. Tällä tarkoitan siis sekä niitä älykkäitä ja konservatiivisia vaniljasekstaajia että kaikenmoisia vekkuleita kakkaoksupissavaippajuttuineen. Jokaisen luulisi tahollaan tietävän mitä haluaa, kun lakanoihin päätyy möyhimään. Tänään en kuitenkaan pureudu aiheeseen niin perusteellisesti, kuin te pikku pervot siellä ehkä toivoisitte, sillä olen jo hetken aikaa makustellut kirjoitusaihetta ULTIMAATTISISTA TURN-OFFEISTA. Eli siis mitä minä en todellakaan toivo keskelle sitä kauneinta.
"Mä rakastan sua."
Joo, eiköhän tää ollut tässä. äijä pihalle eikä soitella enää, mielellään ikinä. Minä en - siis korostan EN - halua kuulla lässyromanttisuuksia juuri silloin. Pure vaikka tyynyä, jos meinaa lipsahtaa. Tunge nyrkki suuhun kun tyyny ei enää auta. Muutoin joudun ehkä itse tunkemaan omani. Tunteiden tunnustamisille on kyllä muitakin hetkiä. Saman reaktion tuottavat myös seuraavat lauseet: "sä oot niin kaunis" ja "sä oot niin hyvä."
Ei sillä että viimeistä olisin koskaan kuullut. Lähinnä että "sä oot niin ihana..n keskiverto".
Kyseleminen.
On tietysti arvostettavaa, että ottaa vähän selvää mistä toinen pitää ja mistä ei. Mutta se taas ei ole arvostettavaa, että koko repliikkirepertuaari rakentuu "onks tää hyvä":stä tai "tykkäästä tästä":stä. Ei. Mieluummin paskaa seksiä kuin jatkuvaa kälätystä korvanjuureen. Minä en ole mikään avoin seksiopas, että tee näin, kun haluat että tapahtuu näin. Jos et tiedä mitä teet, improvisoi. Mutta älä luojan tähden villiinny senkään kanssa. Vähempi on enempi.
Huono intiimihygienia. Tai oikeastaan mikä tahansa huono hygienia.
Unelmiesi nainen suostuu vihdoinkin raottamaan rakkauden hautaansa. Olet tietysti valmistellut tätä aluevaltausta viikkokausia, puunaamalla joka kolon kehostasi kuin pyhää riittiä varten. Hänelle tilanne on tietenkin kuin täysin puskasta. HARMI VAIN ETTÄ TÄSSÄ TAPAUKSESSA SE EI OLE KIELIKUVA. Saat taistella viidakkoveitsin ja puskatrimmerein läpi tiheimmän viidakon ihmiskunnan historiassa. Yritä nyt siinä sitten virittäytyä oikeaan moodiin. Lisää vielä ripaus käyneen kinkkurasvan ja suolasillin aromia, niin anelet pian jo Luojalta armoa. Parasta näissä kävelevissä babylonin puutarhoissa on se, että puskaliisaa ei tunnista edes naamasta. Kauneinkin miss galaksi saattaa olla alakerrasta miss karvaturri. Pidä varasi.
Liika itsevarmuus.
Saatat kuvitella olevasi mieletön seksijumala, oikea uudestisyntynyt Ron Jeremy, mutta todellisuus ei aina vastaa omia käsityksiä. Pidä oppimisasenne yllä sängyssäkin, vaatimattomuus on hyve. Mieluummin positiivinen yllätys kuin kilometrien pudotus maan alle naisesi repiessä tapetteja seinistä - ei kiihotuksesta, vaan puhtaasta tuskasta. Juuri kun kuvittelit tietäväsi kaikki kikat, tajuatkin ettet tiedä juuri mitään. Ei ole mitään surullisempaa kuin ihminen, joka kaikessa itsevarmuudessaan touhuilee toosasi kimpussa täyttä häkää, samalla kun itse pohdiskelet ennemmin aamun lehdessä reviteltyä julkimoskandaalia.
Liioittelu.
OOH HERRANJUMALA OOH JEES OI KYLLÄ OI KYLLÄ VITTU AAH OI KYLLÄ OI KYLLÄ JOOOOO JOOOOO MMMMMMMMMMMMMMMMMMMH!
..Ei. Ole hiljaa. Tai edes HILJEMPAA, hyvänen aika. Naapureita ei aivan varmuudella kiinnosta hekumasi huippuhetki, eikä kyllä minuakaan kauaa, jos et osaa kääntää volyymia vähän pienemmälle. Moni kuvittelee, että mitä kovemmin huutaa, niin sitä enemmän kumppani sinua haluaa, mutta kun ei niin ei. Inhimilliset äänet kyllä, mutta siinä vaiheessa kun mylvintäsi muistuttaa sotavoimien ilmahälytyssireeniä, niin on korkea aika kulkea toiseen suuntaan. Tai sitten eri suuntaan minun kanssani.
Lahnaaminen.
Kyllähän te tiedätte ne sellaiset. Siinä se maata rötköttää eikä päästä elettäkään. Onkohan se edes hengissä? Teet kaikkesi, käytät koko osaamisesi siihen että tämä elävä ruumis väräyttäisi edes sieraimiaan, mutta mitään ei tapahdu. Puolen tunnin väsäämisen jälkeen kuuluu äärimmäisen hiljainen, kuin kuiskaus tuulesta: "ah", ja se oli siinä. Jos joku osaisi minulle edes hieman valaista mistä tällainen johtuu? Jos et tunne mitään, mene leikkaukseen? Jos olet liian ujo näyttämään tuntemuksia, niin sitten sinun kannattaa ehkä hankkiutua vaikka jollekin lahnankuntoutuskurssille?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)