4.05.2011

Makuukammariekologiaa

Noniin, naiset ja lapset. Nyt on aika puhua siitä kaikista kutkuttavimmasta. Siitä ihanan kielletystä. Minun on joka tapauksessa joskus pakko ronkkia allekirjoittaneelle kaikista rakkainta aihetta, ja tämä olkoon se päivä. Nokkelimmat pikku veikkoset siellä jo varmasti aavistavatkin, että tänään pyöritellään seksiä.

Oma henkilökohtainen mielipiteenihän on nyt ja on aina ollutkin, että kaikilla saa vapaasti olla omat mieltymyksensä - fiksut tai ei-niin-fiksut - kunhan liikutaan laillisuuden rajojen sisällä. Tällä tarkoitan siis sekä niitä älykkäitä ja konservatiivisia vaniljasekstaajia että kaikenmoisia vekkuleita kakkaoksupissavaippajuttuineen. Jokaisen luulisi tahollaan tietävän mitä haluaa, kun lakanoihin päätyy möyhimään. Tänään en kuitenkaan pureudu aiheeseen niin perusteellisesti, kuin te pikku pervot siellä ehkä toivoisitte, sillä olen jo hetken aikaa makustellut kirjoitusaihetta ULTIMAATTISISTA TURN-OFFEISTA. Eli siis mitä minä en todellakaan toivo keskelle sitä kauneinta.

"Mä rakastan sua."
Joo, eiköhän tää ollut tässä. äijä pihalle eikä soitella enää, mielellään ikinä. Minä en - siis korostan EN - halua kuulla lässyromanttisuuksia juuri silloin. Pure vaikka tyynyä, jos meinaa lipsahtaa. Tunge nyrkki suuhun kun tyyny ei enää auta. Muutoin joudun ehkä itse tunkemaan omani. Tunteiden tunnustamisille on kyllä muitakin hetkiä. Saman reaktion tuottavat myös seuraavat lauseet: "sä oot niin kaunis" ja "sä oot niin hyvä."

Ei sillä että viimeistä olisin koskaan kuullut. Lähinnä että "sä oot niin ihana..n keskiverto".

Kyseleminen.
On tietysti arvostettavaa, että ottaa vähän selvää mistä toinen pitää ja mistä ei. Mutta se taas ei ole arvostettavaa, että koko repliikkirepertuaari rakentuu "onks tää hyvä":stä tai "tykkäästä tästä":stä. Ei. Mieluummin paskaa seksiä kuin jatkuvaa kälätystä korvanjuureen. Minä en ole mikään avoin seksiopas, että tee näin, kun haluat että tapahtuu näin. Jos et tiedä mitä teet, improvisoi. Mutta älä luojan tähden villiinny senkään kanssa. Vähempi on enempi.

Huono intiimihygienia. Tai oikeastaan mikä tahansa huono hygienia.
Unelmiesi nainen suostuu vihdoinkin raottamaan rakkauden hautaansa. Olet tietysti valmistellut tätä aluevaltausta viikkokausia, puunaamalla joka kolon kehostasi kuin pyhää riittiä varten. Hänelle tilanne on tietenkin kuin täysin puskasta. HARMI VAIN ETTÄ TÄSSÄ TAPAUKSESSA SE EI OLE KIELIKUVA. Saat taistella viidakkoveitsin ja puskatrimmerein läpi tiheimmän viidakon ihmiskunnan historiassa. Yritä nyt siinä sitten virittäytyä oikeaan moodiin. Lisää vielä ripaus käyneen kinkkurasvan ja suolasillin aromia, niin anelet pian jo Luojalta armoa. Parasta näissä kävelevissä babylonin puutarhoissa on se, että puskaliisaa ei tunnista edes naamasta. Kauneinkin miss galaksi saattaa olla alakerrasta miss karvaturri. Pidä varasi.

Liika itsevarmuus.
Saatat kuvitella olevasi mieletön seksijumala, oikea uudestisyntynyt Ron Jeremy, mutta todellisuus ei aina vastaa omia käsityksiä. Pidä oppimisasenne yllä sängyssäkin, vaatimattomuus on hyve. Mieluummin positiivinen yllätys kuin kilometrien pudotus maan alle naisesi repiessä tapetteja seinistä - ei kiihotuksesta, vaan puhtaasta tuskasta. Juuri kun kuvittelit tietäväsi kaikki kikat, tajuatkin ettet tiedä juuri mitään. Ei ole mitään surullisempaa kuin ihminen, joka kaikessa itsevarmuudessaan touhuilee toosasi kimpussa täyttä häkää, samalla kun itse pohdiskelet ennemmin aamun lehdessä reviteltyä julkimoskandaalia.

Liioittelu.
OOH HERRANJUMALA OOH JEES OI KYLLÄ OI KYLLÄ VITTU AAH OI KYLLÄ OI KYLLÄ JOOOOO JOOOOO MMMMMMMMMMMMMMMMMMMH!
..Ei. Ole hiljaa. Tai edes HILJEMPAA, hyvänen aika. Naapureita ei aivan varmuudella kiinnosta hekumasi huippuhetki, eikä kyllä minuakaan kauaa, jos et osaa kääntää volyymia vähän pienemmälle. Moni kuvittelee, että mitä kovemmin huutaa, niin sitä enemmän kumppani sinua haluaa, mutta kun ei niin ei. Inhimilliset äänet kyllä, mutta siinä vaiheessa kun mylvintäsi muistuttaa sotavoimien ilmahälytyssireeniä, niin on korkea aika kulkea toiseen suuntaan. Tai sitten eri suuntaan minun kanssani.

Lahnaaminen.
Kyllähän te tiedätte ne sellaiset. Siinä se maata rötköttää eikä päästä elettäkään. Onkohan se edes hengissä? Teet kaikkesi, käytät koko osaamisesi siihen että tämä elävä ruumis väräyttäisi edes sieraimiaan, mutta mitään ei tapahdu. Puolen tunnin väsäämisen jälkeen kuuluu äärimmäisen hiljainen, kuin kuiskaus tuulesta: "ah", ja se oli siinä. Jos joku osaisi minulle edes hieman valaista mistä tällainen johtuu? Jos et tunne mitään, mene leikkaukseen? Jos olet liian ujo näyttämään tuntemuksia, niin sitten sinun kannattaa ehkä hankkiutua vaikka jollekin lahnankuntoutuskurssille?

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

oot hauska, yksinkertasesti oot vaan ihan helvetin hauska :D:D ethän lopea bloggailua piitkään aikaan ?
niin ja tuon hauskuuden lisäksi olet myös tavattoman kuuma, tässähän täytyy alkaa kerätä rahaa junalippuun (;

Kata kirjoitti...

loppuillan piristys :-----D ai että nauroin taas

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia kovasti kauheesti jne! Jatkan bloggailua aina vaan ja teen merkintöjä sitä tahtia kun inspistä iskee.
-Sandra

Anonyymi kirjoitti...

kala on kaveri, ei sapuskaaa!

Anonyymi kirjoitti...

ahahahah iha sairaa hyvä tää, täyttä asiaa :D Tota lahnankoulutuskurssia pitää suositella muutamalle... Kiitos vinkistä.

julja kirjoitti...

oot paras..

Anonyymi kirjoitti...

XDD vittu mä oon huono sängys.

Anonyymi kirjoitti...

asiallista!!!!!!!!!!!!!!! t. heterot(ko?)

Enya kirjoitti...

kirjotat ihan helkutin hyvin :--D!!

Lukijat