On tullut aika pureutua syvälle kaupunkiemme kenties ihmisepäystävällisimpiin kohtauspaikkoihin, noihin tautien ja ahdistusten pesiin, joissa jokainen varmasti ainakin kerran elämässään vierailee. Visiitti kestää vain hetken, joskus pienen tovin, mutta saattaa olla sitäkin eläväisempi ja ikimuistettavampi. Milloin mielekkäitä aromeita elämän nurjalta puolelta, milloin viivästyksiä, liukastumisia, myöhästelyitä ja oksennuspusseja.
Kuten varmasti nokkelimmat jo arvasivat, kyse on tietenkin linja-autosta. Bussista, linikasta, nyssestä. Kauhun ja paholaisen kakaroiden pesästä. Ihmiset, jotka yleisillä matkustavat, ovat pääasiassa keskiluokkaisia tai sen alapuolella olevia ihmisiä matkalla kuka minnekin: töihin, kotiin tai vaikka baarista kotiin. Meno on useimmiten myös sen mukaista ja kulkijaa voi nähdä jos jonkinmoista. Koko yhteiskunta kasautuu minimaaliseen tilaan, jossa ennakkoluulot on vain puristettava väkivalloin kasaan, niin että matka taittuisi edes välttävästi.
Aion nyt käsitellä joitakin itseäni eniten kyrpiviä tilanteita busseissa, omakohtaisia kokemuksia tai muiden jakamia yleisiä ajatuksia.
Hei, olen Liisa-Pirjetta 79 vuotta. kukaan ei tiedä, millä jumalan keinolla olen edelleen hengissä ja vieläpä kävelykykyinen. Käyn maanantaiaamuisin vanhustentalolla tervehtimässä ystävätärtäni Pirjettaa ja se on tekosyyni tuhlata eläkerahani busseihin, niin etteivät kiittämättömät lapsenlapseni saisi senttiäkään. Jekku piileekin siinä, että maksan matkani viiden sentin kolikoina. Joskus ripottelen sekaan neuvostoaikaisia ropoja elävöittääkseni sitä tuskan mylvintää, kun ihmiset tajuavat minun hamuavan käsilaukustani kolikkopussukkaa vain huomatakseen ettei minulla ole aikomustakaan kiirehtiä maksutoimituksessa. Tärisevin käsin asettelen nappulat kuskin käteen, yksi kerrallaan. Toisinaan tiputtelen niitä myös lattialle - sillä saa hauskasti kerättyä veitsenteräviä katseita.
Terve. Olen Pertsa, 60 vuotta. Olen polttanut kuin merimies siitä lähtien kun opin vetämään ihan henkeen asti. Norttia, tietenkin, kuten kunnon mies ainakin. Keuhkoni ovat kuin hiili-ja tervapussit, mutta toimivat toistaiseksi. Huolehdin toki hygieniastani; sainhan viime jouluna vaimoltani lahjaksi elämäni ensimmäisen deodorantin. En ole vielä aivan sisäistänyt sen saloja, mutta rutiinit ovat juurtuneet niin pirun syvälle, että vaikea on aamuaikatauluun mitään höpöhöpöä ahtaa. Odöörit ovat varsinkin kesäkuumalla aherretun tietyön jälkeen niin mahtavat, että bussi tyhjenee viisi riviä edestäni lähes poikkeuksetta. Ja voi sitä raukkaa joka viereeni erehtyy istumaan. Toisinaan vaimo tekee papusoppaa ja lankeaa laittamaan kyytipojaksi tavallista maitoa. Voitte vain kuvitella.
Heippa. Olen Siiri, 34, ja minulla on peräsuoliongelmia jo toista vuotta. Hyvin läheinen siskoni asuu Lohjalla ja päivittelen hänelle yleensä kuulumiset töistä tullessa. Mikäs siinä kun on hyvää aikaa bussissa istuessa. Toisinaan saan kummaksuvia katseita ympärillä istuvilta, mutta mitäs tuosta; kyllähän Mirkun pitää tietää, miten se eilinen umpisuolitähystys meni. Mirkulla kun on niin huono kuulokin, että melkein huutaa pitää, mutta tuskin se ketään haittaa. Kerron myös koirani vaikista pukamista ja mieheni mädästä takahampaasta. Pidätelkööt kanssamatkaajat päiväkahvejaan sisällä minkä pystyvät, milloin on näiden asioiden aika ellei julkisissa?
Hyvää päivää, olen Raimo, 50 vuotta. Olen ollut nyt 30 vuotta linja-autokuski Turun seudulla. Vanhana konkarina tiedän tietenkin kaikki jekut ja päivän piristykset tunnelman keventämiseksi, onhan paikallaan monta tuntia istuminen melko tylsää. Lempparini on "jätä tumma poika* pysäkille"-leikki - jokaisesta nyrkkiään puivasta tai muuten ärtyneestä kahvinaamasta saa yhden pisteen varikolla ja jos on vielä ollut kunnon viima ja lumituisku, niin pistetään plussaa päälle. Siellä sitten poikain kanssa kahvien kera kerrotaan hauskoja tarinoita, että montako mulkkua tänään jäi kyydistä. Tulisivat ajoissa pysäkille, perkeleet. Tykkään myös lykätä jarrun pohjaan mitä erikoisimmissa paikoissa, niin että varsinkin seisovat ihmiset lentävät naama edellä ikkunasta toiseen hampaiden viuhuessa kilpaa ilmassa. Haaveilen, että jonakin päivänä joku kauniista naisista, joiden eteen tietenkin aina pysähdyn, ottaa minulta poskeen ajaessani vuoron päätteeksi varikolle.
Moro. Mä oon Sami, 16, ja mua ei vittu kiinnosta. Mee vittu muualle istumaan saatanan rampa koska tähän ei tod tartte tulla, joo tiedän et bussi on täynnä ja käytävä tukittu niinku sun PERSE iltasin vitun HOMO mutta viereen et istu, et sä nää että siinä on MUN REPPU? NO EN VOI OTTAA SYLIIN, VITUN KUSIPÄÄ PAINU VITTUUN.
Tämä kirjoitus saa kenties jonakin päivänä jatkoa. Tai itse asiassa
saa aivan varmasti, sen verran viulunkielellä ovat hermoni varmasti
tänäänkin kotimatkalla. Meitä on toki monennäköistä
menijää, mutta yritetään ottaa toisetkin huomioon. Ei ole paljon
pyydetty pieni panostus vähentää olemuksellaan muiden matkustushetken vaivaa, on nimittäin
varmasti itselläkin sitten kivempi olla.
Ja mummot: me tiedetään että teillä on rahaa. KÄYTTÄKÄÄ NIITÄ TAKSEJA.
---
*100daysofdisapproval ei hyväksy rasismia.
6 kommenttia:
TIPAHTI :--------D tietkö miten kivaa oli matkustaa tänää bussissa _4_RUHHKASSA_ kotiin....
Kiitos että sallit anonyymiuden (?)!
Haluaisin lisätä olellisuuden, mihin itse joudun törmäämään lähes päivittäin.
Itkevä (rääkyvä, kiljuva) lapsi, jonka vanhempaa ei a) kiinnosta hiljentää lasta b) ei hallitse kasvatusta paskaakaan, eikä omaa auktoriteettiä sen vertaa että saisi lapsen hiljaiseksi c) vanhemmat kannattavat vapaa_vitun_kasvatusta: antaa lapsen huutaa jos huudattaa.
Nämä elävät palohälyttimet kanssamatkustajina kiristävät sitä viimeistä hermosäiettä päässä aivan jumalattomasti. kiitos ja anteeksi.
Aivan ja juurikin näin, en tosiaan vois enempää olla samaa mieltä. Meinasin kirjottaa myös näistä tapauksista, mutta kirjotuksen mittasuhteet alko tulla vastaan joten tyydyin jättämään sen ens osioon. Kiiitos!
Haluan antaa vielä yhden esimerkin johon törmään lähes päivittäin : Entäpäs ne ärsyttävät, noin 65-80-vuotiaat naispuoliset ikäihmiset? Ne, jotka ovat varmaan kadottaneen hajuaistinsa ja sitä vahvistaakseen aamulla ruiskuttavat noin 3 purkillista erilaisia hajuvesiä sulavaksi kombinaatioksi päälleen, jotka astuessaan aamubussiin aiheuttavat sellaisen löyhäyksen, että koko bussi henkäisee syvään tuota hurmaavaa aromia ja alkaa kaivata kaasunaamareita epätoivoisesti? Ne, jotka ovat sitä mieltä, että vanhukset, mielellään elegantit ja Burberryyn pukeutuvat sellaiset, joiden päivän tärkein hetki on kahvihetki Stockan yläkerran kahvilassa prinsessaleivosta syöden ja sokeritonta kahvia juoden, jotka ovat vakaasti uskossa että alle 30-vuotiaat ovat vähintään murhanhimoisia kannibaaleja, ovat tämän yhteiskunnan kannattajia? Ne, jotka aina nyrpistelevät neniään ja istuvat mahdollisimman kaukana kanssaistujastaan josta voisi ehkä saada kauhean tartunnan, varsinkin jos on sattunut istumaan teinin viereen? Ne, jotka valittavat joka asiasta ja kokevat olevansa hyvinkin etuoikeutettuja mutta ovat oikeasti vain katkeroituneita pikkunaisia, joille ei annettu tarpeeksi rakkautta menneisyydessä? Ne, jotka raahaavst viattomia epätoivisia miehiään (jotka eivät ole saaneet muutamaan vuosikymmeneen) Stockan hulluille päiville heidän mukanaan kantojuhdiksi ja noiden samojen karnevaalien aikaan täyttävät bussit kaakatuksella ja asian "kenellä-on-kallein-huivi"-kälätyksellään, niin ettei muille matkustajille ole tilaa?
.............. ja niin edelleen mutta RUSHJGIDHI !?!?! Viaton teini saa kuulla siitä miten on häiritsevän näköinen ja kuulee turmiollista musiikkia, aika mukavan piristävä aamunaloitus. Ainiin ja tietenkin sitä ennen pyörtyy parfyymien ekstaasiseen hajuun ......
Ah, itekin olisin tullu sanomaan niistä rääkyvien lapsien puuttumisesta mutta joku olikin ehtinyt jo. Vaikka julkisilla kulkeminen on mun mielestä muuten hyvä juttu, niin mietin kyllä joka ikinen kerta bussissa tällaiseen tapaukseen törmätessäni, että minkä helvetin takia ne pienten lasten vanhemmat ei kulje autolla, kun ne TIETÄÄ että niiden jälkikasvu pitää helvetinmoista meteliä joka kerta bussiin tullessaan.
Ja sitten myös se, että saa aina jännittää bussissa ikkunapaikalla istuessaan että kuinkakohan leveä ihminen sitä tällä kertaa viereeni istahtaa :----) niille pitäis olla tyyliin ihan omat pekkinsä tai jotain tai sitten niiden pitäis istua kiltisti vierekkäin, en jaksais sitä että aina ne tuntuu päätyvän siihen tulokseen että mun vieressä ois paras paikka. ei sillä, yritän yleensä puhua nätisti eri ihmisryhmistä mutta jumalauta.
niin ja meinasi melkein unohtua: ne täti-ihmiset, jotka tuijottaa toisia ihan suoraan, pahimmassa tapauksessa senkin jälkeen kun toinen mulkaisee takaisin. eikö ne ihan oikeesti oo ihmistä ennen nähny? tai se, että ne tuijottaa, oikein KÄÄNTYY KATSOMAAN jossain taaempana bussissa olevaa, vähänkin ääntä pitävää lasta. Joojoo, se lasten aiheuttama melu on vittumaista, mutta mä en silti ymmärrä sitä silmä kovana stalkkausta.
Kiitos ja aamen! Oon nyt lukenu sun blogia kolme sivullista eikä vieläkään kyllästytä, kirjotat loistavasti.
p.s. Anteeksi anomuumius, omistan kyllä blogin mutta se on painunut unholaan enkä jaksa käyttää sitä tiliä.
Ah miten ihanan pitkä kommentti! Kaikki mainitsemasi tapaukset ovat tosiaan sieltä hirveimmästä päästä. Mummot, paksut ja vanhukset, KULKEKAA TAKSILLA tai pysykää himassa. Siellä on hyvä olla.
Niin sitä vaan pitäisi olla suvaitsevainen, ymmärtäväinen ja muuta, mutta joku roti nyt hei.
Kiitos kommentista ja muumius ei haittaa, hyvä että tykkäät! :--)
Lähetä kommentti